Racist-in-Chief
Yhdysvaltain presidentti on rasisti.
Donald Trumpin kommentit ja teot ovat vuosia antaneet aihetta epäillä, että hän on ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen. Toistaiseksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin halunnut uskoa, että kyse on jostain muusta kuin puhtaasta rasismista.
Epäilyn aika on ohi. Valkoisessa talossa istuu valkoinen mies, joka ajaa vain valkoisen miehen asiaa. Eikä edes yritä peitellä sitä mitenkään.
Trump on syyttänyt kaikkia meksikolaisia raiskaajiksi, Trump on halunnut estää kaikkien muslimien pääsyn Yhdysvaltoihin. Trump väitti vuosikausia, että Barack Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa, eikä olisi oikeutettu toimimaan presidenttinä. Trump on jakanut twitterissä juutalaisvastaisia viestejä. Hän ei halunnut vuokrata asuntoja mustille New Yorkissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Viime päivinä Trumpin kuvottava maailmankuva on kirkastunut entisestään.
Kun uusnatsit ja muut väkivaltaiset rasistit marssivat kaksi viikkoa sitten Charlottesvillessä ja yksi heistä murhasi syyttömän mielenosoittajan, Trump koki tarpeelliseksi sanoa, että tässä porukassa oli hienoja ihmisiä.
Sen jälkeen hän sanoi, että toimittajat ovat ”sairaita ihmisiä”, ”eivät rakasta Yhdysvaltoja”, ”haluvat tuhota perintömme ja historiamme” ja ”antavat jalustan vihan levittämiselle”.
Siis toimittajat. Eivät uusnatsit.
Ja tämä “meidän historia” tarkoitti siis sitä sakkia, joka orjuuden säilyttääkseen oli valmis aloittamaan sodan hajoittaakseen Yhdysvallat.
Miksi kukaan sanoisi noin?
Siksi, että uusnatsit tykkäävät Trumpista ja faktoista kiinnostuneet toimittajat kritisoivat häntä. Ja kaikki Trumpin häiriintyneessä mielessä kiertyy aina Trumpiin itseensä.
Valkoisen rodun ylivaltaa ajavat ääriliikkeet ovat kuin kiimassa, kun maailman vaikutusvaltaisin mies tuntuu tukevan heitä.
Perjantaina Trump löi lisää löylyä armahtamalla sheriffi Joe Arpaion. Arizonalainen Arpaio on umpirasisti, joka jahtasi vuosia kaikkia latinon näköisiä ilman mitään perusteita ja kohteli kiinniottamiaan ihmisiä epäinhimillisesti ja julmasti ja rehenteli rakentamallaan “keskitysleirillä”.
Arpaio oli myös keskeinen hahmo Obaman syntyperän kyseenalaistaneessa birtherismi-liikkeessä – ja tietysti yksi Trumpin ensimmäisiä tukijoita viime syksyn vaaleissa. Arpaioa odotti tuomio, mutta Trump pelasti ilman mitään perusteita rasistikaverinsa pulasta.
Trumpia ei tietenkään kiinnosta pätkääkään, mitä tämä päätös symboloi kaikille vähemmistöille ympäri Yhdysvaltoja. Mitä pelkoja se herättää suuressa osassa kansalaisia, joita hänen tulisi puolustaa ja edustaa.
Trump on teleprompterilta lukenut hurskaita viestejä siitä, kuinka maan jakautuminen tulisi lopettaa ja samalla jokainen päivä, jonka hän presidenttinä viettää, repii maata kahtia kiihtyvällä voimalla.
Trump on nimellisesti Yhdysvaltain presidentti. Hänellä ei kuitenkaan ole pienintäkään aikomusta toimia kaikkien yhdysvaltalaisten presidenttinä. Trump haluaa edustaa vain itseään ja niitä, jotka jostain käsittämättömästä syystä yhä tukevat häntä.
Allekirjoitan, kaiken. Trump on kuitenkin rikkonut pakkaa oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi hän vahvistaa demokratiaa. Kansa on aktivoitunut, kuten Vietnamin sodan vuosina, oikeastaan koko maailma.
Erityisen onnellinen olen naisten voimaantumisesta, meidän maahanpolkemisemme on esillä ja toimimme naisten oikeuksien puolesta vahvemmin kuin vuosikymmeniin.
Naisviha tulee esille näkyvämmin. Mutta siihen puututaan aggressiivisesti ja somen ansiosta reaaliajassa ympäri maailman.
Yhtä iso ja tärkeä asia on se, että vihdoin USA:ta katsotaan ja arvioidaan kriittisesti. Yhdysvallat ei ole koskaan ollut puhtoinen valtio. Erityisesti toimissaan rajojensa ulkopuolella. Yksikään suuri valtio ei ole. Mutta USAn käsittely silkkihansikkain on mennyttä maailmaa.
Keisari on paljastanut itsensä, hän on alasti omassa kuplassaan. Erottaminen tapahtuu vielä tänä vuonna.