Tiedettä tilaustyönä

Sanomalehti Karjalainen kertoi ilouutisen tutkimuksesta, jonka mukaan kansa elää yhä vanhemmaksi. Vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneistä peräti puolet elää satavuotiaiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että eläkkeellä oltaisiin jopa kauemmin kuin työelämässä. Mutta eipä hätää, saman tutkimuksen mukaan yhä useammat virkeät ikäihmiset haluavat jatkaa työelämässä mahdollisimman kauan ja moni terve eläkeläinen on sinne jo palannutkin. Ei voi kuin ihailla puolueettomia tutkijoita, jotka sattumalta ovat tutkineet näin ajankohtaista aihetta ja päätyneet elinkeinoelämän tavoitteita myötäileviin johtopäätöksiin.

Tässäpä meillä on taas kerran oikein malliesimerkki tarkoitushakuisesta, etten sanoisi suorastaan tilatusta tutkimustuloksesta. Mistä ihmeestä löytyy tällaisia huoraavia tutkijoita, jotka ovat valmiita panemaan tieteellisen arvovaltansa peliin myötäilläkseen vallanpitäjiä ja ajaakseen heidän tavoitteitaan? Miten tällaisia tutkimuksia yleensä tehdään tieteellisten kriteerien perusteella? Mistä tutkijat tietävät niin varmasti sanoa, että vuoden 1975 jälkeen syntyneet elävät satavuotiaiksi? Vanhimmatkin tutkituista ovat vasta 35-vuotiaita, joten heihin ennättää tulla vielä monenlaista vaivaa ja tautia ennen satavuotisjuhlia.

Tällaiset tutkijat ovat pelkkiä sätkynukkeja ja papukaijoja, jotka toistavat sitä mitä heidän käsketään toistaa. Heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Muutamia vuosia sitten metsäteollisuus parkui suureen ääneen puupulaa, jonka seurauksena koko ala oli vaarassa. Vain pari päivää ensi parahdusten jälkeen Metsäntutkimuslaitos kiirehti julkaisemaan näyttävästi tutkimuksen, joka todisti metsiemme juuri nyt kasvavan kovempaa vauhtia kuin milloinkaan ennen. Tulosten mukaan hakkuut voitaisiin välittömästi kaksinkertaistaa metsien luontaisen uudistumisen kärsimättä. Metsäteollisuudelle kävi sitten niin kuin kävi, joten metsien kasvustakaan ei ole kuulunut uusia uutisia. Ehkäpä puu kasvaa taas ihan entistä hidasta vauhtiaan.

Hauskin tositarina tutkimusten tarkoitushakuisesta valheellisuudesta on Kalle Päätalon Iijoki-sarjassaan kertoma tapaus sota-ajalta. Kevättalvella 1942 oli elintarvikepula ja sotasairaalan potilaille voitiin tarjota lähinnä vain perunaa ja kastiketta. Kaiken lisäksi oli kova pakkastalvi ja perunoita säilytettiin sairaalan pihamaalla paljaan taivaan alla jäätyneissä kasoissa. Irti juoksevat koiratkin kävivät ruikkimassa niihin omat mausteensa. Ongelma oli yleinen koko maassa, joten eräänä iltana professori todisteli radioesitelmässään, että jäätyneet perunat ovat tutkitusti parempaa ravintoa kuin sulana pysyneet. Jäätyminen tiivistää ja rikastaa kaikki vitamiinit, jolloin perunasta tulee oikea vitamiinipommi.

Sotasairaalassa esitelmä oli herättänyt ansaittua hilpeyttä, mutta kukaan ei siihen uskonut. Nykyisin varsinkin lehtien toimittajat näköjään uskovat ihan kaiken, mitä heille tutkimustietona syötetään. Varmaan he uskoisivat vitamiinipommeihinkin.