Vihan vimma vai oikeusvaltio?

Liityin facebookissa ryhmään, jossa ryhmän nimen mukaan piti osoittaa kunnioitusta Porvoon ampumisen uhrien omaisille. Ryhmä osoittautui avoimeksi vihayhteisöksi, jossa vallitsi puhtaan verenhimoinen lynkkausmieliala. Se vahvisti jälleen kerran näkemystäni siitä, että vapaaehtoisista pyöveleistä tulisi tungosta, jos meillä olisi käytössä kuolemanrangaistus. Samoin vahvistui käsitykseni lauman älykkyydestä: lauman älykkyystaso on paljon alhaisempi kuin sen yksittäisten jäsenten älykkyyden keskiarvo.

Ryhmässä vaadittiin isoilla kirjaimilla mm. elinkautisvankien elinikäistä lukitsemista telkien taa, päivittäistä pieksämistä ja muuta kidutusta sekä ennen kaikkea tappamista. Asianajaja Heikki Lampelan esiintyminen uutisissa aiheutti raivomyrskyn. Ryhmän mielipiteiden mukaan tappaja ei tarvitse mitään asianajajaa, ei ainakaan valtion varoin palkattua huipputekijää. Hänelle riittäisi kuka tahansa lukutaitoinen ihminen, jotta lain muodolliset vaatimukset täyttyisivät. Oikeastaan sekin on liikaa, hänet pitäisi lopettaa kuin vesikauhuinen koira. Kun yritin kertoa oikeusvaltion periaatteista, sain vastaani huutomyrskyn. Kaikkein innokkain lähetti jopa henkilökohtaisen viestin, jossa lupasi tulla panemaan ojennukseen minutkin, murhamiehen ymmärtäjän. Hänelle tiedoksi, että teko täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkit ja jos se uusiutuu, teen rikosilmoituksen.

Mitä hirveää sitten sanoin? Sanoin vain, että jokaisessa oikeusvaltioksi itseään nimittävässä maassa pahimmallakin rikollisella on ja on ehdottomasti oltava oikeus asianajajaan. Asianajajaa ei saa hänelle ylhäältä määrätä, vaan jokaisella on oikeus valita avustajansa vapaasti. Ellei itsellä ole siihen tarvittavaa rahaa, on valtion kustannettava puolustus. Tämä oikeusvaltion perusperiaate oli joillekin liikaa vaadittu. Murhamiehellä ei ole kuulemma mitään oikeuksia, ei edes ihmisoikeuksia. Näin vähäisellä raaputtamisella meistä siis löytyy lännenelokuvista tuttu lynkkausjoukko. Lienee turha mainita, että en halunnut olla kovin kauan moisen ”sympatiaryhmän” kannattajana.

En tunne mitään sympatiaa myöskään Porvoon ampujaa kohtaan, hän saakoon laissa säädetyn ankarimman rangaistuksen. Se tarkoittaa maassamme elinkautista vankeutta, joka tulee päättymään 12-15 vuoden kuluttua armahdukseen. Tätä käytännössä toteutuvaa armahdusautomaattia kohtaan on esitetty paljon ihan asiallista kritiikkiä. Kansainvälisessä vertailussa vankeusaika on keskitason alarajoilla. Toisaalta on muistettava, että 90 % armahdetuista elinkautisvangeista ei koskaan uusi rikostaan, vaan he katoavat täysin rikostilastoista takaisin yhteiskuntaan. Ongelmaksi muodostuu sen 10 %:n tunnistaminen ja eristäminen.

Rangaistusten pituudesta esitti kaikkein järkevimmän ehdotuksen oikeustieteen professori Jukka Kekkonen. Hän toivoi lakia muutettavaksi siten, että törkeimmistä henkirikoksista voitaisiin tuomita määräaikainen rangaistus, joka kestoltaan olisi pitempi kuin elinkautisen 15 vuotta. Tämä on niin yksinkertainen ja järkevä muutos, että ihmetellä pitää, miksi sitä ei ole jo toteutettu.