Lahjomattomat

Kansanedustajamme ovat moraaliltaan niin lujaa tekoa, että he tunnistavat kaikki lahjontayritykset välittömästi ja osaavat jättää ne omaan arvoonsa, toisin kuin selkärangattomat virkamiehet. Tämä käy ilmi vielä tämän vaalikauden aikana eduskunnalle annettavasta lakiesityksestä, joka muuttaa kansanedustajien asemaa lähemmäksi virkamiehiä vain piirun verran. Nykyisin tilanne on se, että virkamies ei saa ottaa minkäänlaista lahjaa tai etua vastaan. Kansanedustaja puolestaan ei mitenkään voi syyllistyä lahjoman vastaanottamiseen, koska laki on säädetty tarkoituksella sellaiseksi. Kansanedustajan on nimenomaan myönnettävä, että hän otti lahjoman vastaan ja että se lisäksi vaikutti suoraan hänen toimintaansa. Vielä senkin jälkeen eduskunnan, siis kollegoiden, on todettava hänen syyllisyytensä. Jos joku olisi niin hölmö, että yrittäisi myöntää syyllistyneensä lahjoman vastaanottamiseen, edustajatoverit epäilemättä puhuisivat hänelle järkeä yhteisen edun nimissä.

Iltauutisten mukaan lakia ollaan siis muuttamassa siten, että kansanedustajan asema tulee hiukan lähemmäksi virkamiesten asemaa. Yksityiskohtia ei vielä kerrottu, mutta muutoksia tulee ilmeisesti hyvin vähän. Sen sijaan ainakin oikeusministeri Tuija Brax sekä kansanedustajat Timo Kalli ja Hanna-Leena Hemming vähättelivät koko asiaa ja käytännössä puolustivat lahjonnan jatkumista. Brax jutteli voileipien kappalemääristä, Kalli halusi edelleen saada konserttilippuja ja ilmaisia lounaita ja Hemming aikoi jatkossakin saada kaikkea hyvää yhteistyökumppaneiltaan. Kenelläkään ei siis ole pienintäkään aikomusta muuttaa vallitsevaa käytäntöä.

Klassisen määritelmän mukaan kylmä voileipä ja lämmin olut eivät ole lahjus, mutta lämmin voileipä ja kylmä olut ovat. Jos kyse olisikin vain tällaisesta rajanvedosta, en piittaisi koko asiasta. Tosiasiassa kansanedustajat saavat yrityksiltä talvilomia Lapin kelomökeissä täydellä ylöspidolla ja lippuja Savonlinnan oopperajuhlille. Tänäkin iltana Porissa pyörii useita kansanedustajia lipuilla, joita he varmasti eivät itse ole maksaneet. He pitävät itsestään selvänä, että joku ”yhteistyökumppani” heitä rahoittaa. Tämä ei kuitenkaan ole lahjoman vastaanottamista, koska kansanedustajat eivät anna tällaisten pikkujuttujen saattaa itseään kiitollisuudenvelkaan.

Jos tavalliselle kuolevaiselle syydettäisiin lahjoja, hän epäilemättä alkaisi miettiä, mitä lahjoittaja haluaa vastapalvelukseksi. Kansanedustajat eivät siis ole tavallisia kuolevaisia, koska heille ei koko asia juolahda mieleenkään. Ja jos juolahtaakin, niin he tehtävässän noudattavat vain oikeutta, totuutta ja perustuslakia. Uskotteko te tämän?

Erityisesti minua häiritsi jo aiemmin outoja lausuntoja sananvapaudesta antaneen Hemmingin ylimielinen asenne. Hän sanoi, että kansanedustajan työ on niin erilaista kuin virkamiehen, ettei niitä voi verrata toisiinsa. Kansanedustaja ei voi istua bunkkerissa tekemässä päätöksiä pelkkien papereiden perusteella, vaan hänen on liikuttava paljon ja tavattava erilaisia sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita. Tämä on ihan varmasti totta, mutta edellyttäkö se muka arvokkaiden lahjojen vastaanottamista? Lounaita ja päivällisiä ei kukaan ole vaatinutkaan kiellettäviksi.

Jotenkin minusta tuntuu, että palaan tähän asiaan vielä monta kertaa. Poikkeusihmiset ovat minua aina kiehtoneet, erityisesti sellaiset, joilla on omasta mielestään poikkeuksellisen kehittynyt moraali.