Juridiikka hukassa

Kansanedustaja Ben Zyskowicz on sekä juristi että poliitikko, mutta hänen puheistaan huomaa, että hän on ollut kauemmin poliitikko. Erityisen hyvä juristi hän ei ainakaan ole, koska hän rinnastaa juridisesti kerjäämisen moniavioisuuteen, taskuvarkauteen ja tyttöjen ympärileikkaukseen. Vain täysiverinen ja tarkoitushakuinen poliitikko pystyy näin omituisiin päätelmiin.

Zyskowicz on sanonut, että maassamme on jo nyt useita lakeja, jotka kohdistuvat vain tiettyihin kansanryhmiin. Näin ollen aiottu kerjäämiskielto ei ole sen syrjivämpi kuin moniavioisuuden, taskuvarkauden tai naisten ympärileikkauksen kiellot ovat. Nekin kohdistuvat vain tietyistä maista ja tietyistä kulttuureista tuleviin ihmisiin. Näin kevyen kesäisiä johtopäätöksiä tekee lakimieskoulutuksen saanut ihminen.

On sinänsä totta, että useimpiin näihin rikoksiin syyllistyvät lähinnä vain tiettyä etnistä tai uskonnollista ryhmää edustavat ihmiset. Kerjäämistä ei kuitenkaan puhtaasti rikostyyppinä voi mitenkään verrata näihin muihin rikoksiin Zyskowiczin määrittelemällä tavalla.

Naisten ympärileikkaus on törkeää pahoinpitelyä ja lisäksi se on vastoin perus- ja ihmisoikeuksia. Se kohdistuu iältään nuoriin tyttöihin, loukkaa henkilökohtaista koskemattomuutta ja on terveydelle vaarallista. Taskuvarkaus on omaisuusrikos, koska se kohdistuu perustuslailla suojattuun henkilökohtaiseen omaisuuteen. Taskuvaras vie omaisuutta toisen taskusta tai laukusta, kerjäläinen on polvillaan kadunkulmassa eikä varsinaisesti tee mitään. Jos kerjäläinen ryhtyy taskuvarkaaksi, hän astuu lain väärälle puolelle ja kärsii siitä seuraamukset. Välimuoto ovat ns. aggressiiviset kerjäläiset, joille laki on jo valmiiksi olemassa. Häiritsevä kerjääminen on jo nyt kiellettyä.

Moniavioisuuden kiellolla on länsimaissa pitkät perinteet. Yksiavioisuuden syyt lienevät paitsi käytännön järjen, niin myös perinteisen kristinuskon peruja. Nykyisin yksiavioisuutta voidaan perustella myös tasa-arvon ja aviopuolisoiden yhdenvartaisuuden vaatimuksilla. Lisäksi on muistettava, että mikään laki ei kiellä tosiasiallista moniavioisuutta, vaikka virallinen vihkiminen ei onnistukaan. Aviorikos lakkasi olemasta rikos jo kauan sitten.

Jo pelkkä terve järki sanoo, että polvillaan passiivisena kyyhöttävää kerjäläistä ei voi verrata aktiivisesti toimivaan varkaaseen, lasten silpojaan tai moniavioiseen elostelijaan kukaan muu kuin tarkoitushakuinen poliitikko. Zyskowicz on sairastunut poliitikkojen ammattitautiin, joka on lain maagiseen voimaan uskominen. Kun poliitikko näkee epäkohdan, hän kiirehtii kieltämään sen lailla eikä yritäkään puuttua epäkohdan syihin. Hänen mukaansa laki antaa toivotun signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy tiettyä käytöstä. Kun laki on saatu aikaan, katsoo poliitikko saaneensa oman työnsä valmiiksi. Sen jälkeen ongelma siirtyy poliisi- ja oikeusviranomaisten hoidettavaksi ja poliitikko voi tyytyväisenä istuskella vakiokahvilansa terassilla ylpeillen saavutuksellaan.

Jos ja kun Suomi kieltää kerjäämisen, siirtyy maasta toiseen kiertävien kerjäläisten ongelma taas jonnekin muuanne. Tosin römeä-ääniset ja arvaamattoman oloiset euronpummaajat ja takinliepeessä roikkuvat eri järjestöjen rahankerääjät jatkavat toimintaansa kuten ennenkin, mutta he eivät olekaan kerjäläisongelma. Se varsinainen ongelma jatkaa päättymätöntä vaellustaan ympäri Eurooppaa vain sen takia, että EU:lla ei ole kykyä eikä edes halua ratkaista kerjäläisongelmaa sen alkulähteillä. Ja on muistettava, että ne alkulähteet ovat EU:n täysivaltaisia jäsenmaita.

Kommentit (0)

Pärstäkerroinpalkkaus

Miltä teistä tuntuisi olla töissä sellaisessa työpaikassa, jossa palkkausta ei määriteltäisi ollenkaan työehtosopimuksessa, vaan työntekijän tuottavuuden mukaan? Jossa palkka määräytyisi yksilöllisesti, kannustavasti ja oikeudenmukaisesti? Jos ajatus kuulostaa hyvältä, olette Metson toimitusjohtaja ja Teknologiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Elorannan kanssa samoilla linjoilla. Lisäksi olette luultavasti oman pomonne hyvä kaveri ja ihan varmasti lapsellisen sinisilmäinen.

Elorannan mukaan Suomen pitää pystyä uudistamaan poikkeuksellisen jäykkä palkkausjärjestelmänsä, jossa yleiskorotuksista sovitaan liittotasolla. Työehtosopimuksilla säädellystä maailmasta on luovuttava ja palkankorotusvaraa ei saa syödä yleiskorotuksilla. Jäykkä työmarkkinatoiminta on vakava este jopa kansainväliselle kilpailukyvylle. Elorannan omien sanojen mukaan palkkauksen uudistus tarkoittaisi sitä, että toiset saisivat enemmän, toiset vähemmän ja jotkut eivät saisi mitään.

Elorannan ykkösvihollinen on selvästi ay-liike, joka on tähän asti onnistunut säilyttämään yleiskorotukset. Jos hänen visionsa jostain syystä toteutuisi, syntyisi työpaikoilla mielenkiintoisia tilanteita. Epäilemättä ihan ensiksi tuottavimmiksi työntekijöiksi määriteltäisiin kaikki järjestäytymättömät. Suuntaamalla palkankorotukset heille saataisiin kaikki liittoihin kuuuluvat ennen pitkää savustettua ulos. Sitten olisi vuorossa kateuteen ja kyttäämiseen perustuva pudotuspeli, jossa aluksi menestyisivät etevimmät panettelijat ja mielistelijät. Esimiehen kalakaverit ja tietysti serkun kumminkaimat nousisivat huikeaan arvoon tuottavuutta tutkittaessa. Työilmapiiri tuskin olisi erityisen hyvä, kun kaikki vahtisivat toistensa tekemisiä ja erityisesti palkkaa.

Nykyinen yksilöllisyyden korostaminen myös palkkauksen suhteen on tiettyyn rajaan asti ihan hyvä asia. Työnantajalla pitää olla mahdollisuus myös kannustavaan palkkaukseen, mutta eivät yleiskorotukset tätä estä nykyisinkään. Jos palkkaus kuitenkin perustuu puhtaaseen hajoita ja hallitse -menetelmään, niin silloin työnantaja sahaa omaa oksaansa. Työehtosopimuksella kaikille taattu yleiskorotus on työrauhan ja työn tuottavuuden kannalta paljon järkevämpää kuin kaikkien sota kaikkia vastaan.

Olen kerran joutunut julkisella sektorilla esimiehenä tilanteeseen, jossa piti päättää ylimääräisten kannustuspalkkioiden jakamisesta. Kyse oli mitättömän pienistä rahasummista, mutta tehokkuuden lisäämiseen tarkoitettu idea meni suomeksi sanottuna ihan perseelleen. Jo arviointivaihe toi esiin muuten mukavista ihmisistä aivan uusia ja arvaamattomia luonteenpiirteitä, kuten ennakkokateuden, panettelun ja vanhojen kaunojen esiin kaivamisen puhumattakaan inhottavan läpinäkyvästä mielistelystä. Kannustuspalkkioiden jako sitten hyydytti työilmapiirin huurrelukemiin pikäksi aikaa. Ei tarvinne erikseen edes mainita, että työteho laski ja työviihtyvyys katosi.

Ehkä vuorineuvos Elorannankin kannattaisi laskeutua tornistaan tavallisten kuolevaisten pariin ja perehtyä hiukan ihmismielen toimintamekanismeihin ennen yleiskorotusten romuttamista.

Kommentit (0)
  1. Niitä henkilöitä joille palkka maksetaan tuottavuuden perusteella kutsutaan yrittäjiksi.

  2. Kannustepalkkio on ajatuksena erinomainen; kuten kommunismikin. Heikkouksiakin löytyy,joista mainittakoon tärkein ja molemmille “ideologioille”yhteinen:Ei sovi ihmisille,johtuen heidän heikkouksistaan.