Vaietut rikokset

Eräs tuttavani sai viime keväänä pankilta kirjatun kirjeen, jonka hän tietenkin kävi postista lunastamassa. Kirjeessä kerrottiin lyhyesti, että hänen takausvastuunsa toisen henkilön lainasta olisi muuten vanhentunut, mutta lunastamalla tämän kirjeen hän on vahvistanut takauksen jatkumisen. Tämä oli niin uskomattoman kuuloinen juttu, että halusin nähdä näin merkillisen kirjeen. Totta se kuitenkin oli.

Tämä sai minut muistelemaan 1990-luvun pankkikriisiä, jonka minun ikäiseni muistavat liiankin hyvin. Nuoremmalle polvelle se alkaa olla jokin Talvisotaan verrattava myyttinen menneisyyden tapahtuma, josta ei enää puhuta muualla kuin illanistujaisissa tietyssä humalan vaiheessa. Asia onkin virallisesti pyritty aktiivisesti unohtamaan ja kriisin aikana pankkien tekemät rikokset on painettu villaisella ja ne ovat vanhentuneet. Seuraavat neljä pankkien yleisesti käyttämää menettelytapaa velallisia ja takaajia kohtaan olivat selvästi vastoin lakia:

1. Laina- ja panttaussopimusten yksipuolinen siirto kolmannelle

Pankkifuusioitten ja lainojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä pankit myivät laina- ja panttaussopimuksia toisilleen ja jopa ulkomaalaisille pääomasijoittajille. Niinpä velalliset ja takaajat saivat yllättäen ja oudoilta tahoilta perintäkirjeitä, joissa tylysti ilmoitettiin lainan ja takauksen langenneen maksettavaksi heti. Pankeilla ei olisi ollut mitään oikeutta siirtää sopimuksia kolmannelle ilmoittamatta siitä velalliselle ja takaajalle.

2. Erityispanttauksen muuttaminen yleispanttaukseksi takaajan tietämättä

Erityispanttauksessa velallinen antaa tietyn pantin vain tietyn velan vakuudeksi, yleispanttauksessa pantilla voidaan kattaa mikä tahansa velallisen velka. Jos takaaja meni takuuseen vain tietyn velan pantin ylimenevältä osalta, hän joutui koko velan maksumieheksi, kun pantilla katettiinkin yllättäen jokin muu velka.

3. Päävelallisen vapautus velasta takaajan tietämättä

Jos päävelallinen oli tunnetusti varaton, vapauttivat pankit hänet vähin äänin velasta ja alkoivat periä saataviaan suoraan takaajalta.

4. Takauksen vanhentumisen huomiotta jättäminen

Ellei muuta ole sovittu, vanhenee takaus kymmenessä vuodessa. Sen jälkeen se on uudistettava. Pankit kuitenkin jättivät huomiotta takausten vanhenemisen ja perivät sujuvasti saataviaan jo vanhenemaan päässeen takauksen perusteella.

Kaikki nämä menettelyt olivat selvästi lainvastaisia, mutta silti niitä käytettiin yleisesti. Niissä kaikissa nimittäin piili ovela porsaanreikä, jota pankit eivät epäröineet käyttää hyväkseen. Niitä on velallisen tai takaajan aktiivisesti vastustettava, muuten hänen katsotaan hyväksyneen ne hiljaisesti. Kun hänelle ei niistä mitään kerrota, ei hän tietenkään osaa niitä vastustaa vaan siis tulee vahingossa ne hyväksyneeksi.

Yhä vielä pankki siis yritti tuttavalleni tätä viimeisintä temppua, vaikkakin hiukan paremmin lakia noudattaen. Se yritti huiputtaa takaajan hyväksymään takauksen uudistamisen pelkällä kirjatun kirjeen vastaanottokuittauksella. Pankin epäonneksi tuttavani on valistunut ja oikeuksistaan huolta pitävä, joten pankki sai vihaista palautetta ja joutui pyytämään anteeksi. Tämä takaus vanheni, mutta kuinka moni mahtaakaan hiljaisesti hyväksyä tällaisen kierouden?