0,05 %

Sosiaalietuuksien hakijat ovat sosiaaliviranomaisten, TE-toimistojen ja diakonityöntekijöiden mielestä lähtökohtaisesti huijareita, jotka petkuttavat viranomaisia. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien tämänpäiväisestä uutisesta. Lapsia tehdään vain sen takia, että lapsilisät ja sosiaalietuudet elättävät koko perheen. Vanhempainvapaan päätyttyä äidit ilmoittautuvat työnhakijoiksi, mutta jäävät käytännössä kotiin hoitamaan lapsiaan, koska työttömyysetuudet ovat paremmat kuin kotihoidontuki. Avoparit, joilla on lapsia, asuvat nimellisesti eri osoitteissa vain parempien sosiaalietuuksien takia. Sosiaalitoimen asiakkaat piilottelevat rahoja useille eri pankkitileille ja esittävät vain yhden tilin tiliotteen saadakseen lisää tukea.

Asenneongelma on siis todella paha, mutta se suurin ogelma näyttää olevan viranomaisten korvien välissä. He leimaavat surutta kaikki asiakkaansa huijareiksi ja kertovat tarkoitushakuista juttua tekevälle toimittajalle täsmälleen sen, mitä tämä haluaa kuulla. Näin muokataan taas kerran yleistä mielipidettä syrjäytyneitä vastaan. Olen ihan varma siitä, että moni taas tämän jutun luettuaan riemastuu, että tätähän minä olen aina sanonut, huijareita ne ovat kaikki.  Pakkotöihin heidät on saatava ja kaikki avustukset on poistettava armotta.

Viranomaiset puhuvat epäilemättä omista kokemuksistaan ihan oikein, huijareita on. Tämä johtuu vain ja ainoastaan ihmisluonteesta, sillä jos jotain etuutta voidaan käyttää väärin, niin niitä väärinkäyttäjiä löytyy varmasti. Ihminen pyrkii maksimoimaan oman etunsa, toiset hämärillä miljoonabisneksillä ja toiset valehtelemalla saadakseen muutaman kympin lisää ruokarahaa. Viranomaisten asenteet ja varsinkin toimittajan asenne ovat tahallisen kyynisiä. Kaikki sosiaalietuuksien hakijat leimataan kieroiksi laiskureiksi. Totuus kuitenkin on, että vain 0.05 % kaikista sosiaalietuuksista on myönnetty valheellisin perustein. Jokainen voi itse miettiä, onko ongelma siis niin valtava, kuin annetaan ymmärtää.

Etuuksien väärinkäyttäjät ottavat valtavan riskin, koska kiinnijäämisen todennäköisyys on paljon suurempi kuin annetaan ymmärtää. Suurissa kaupungeissa, joissa ihmiset eivät tunne toisiaan, petos saattaa onnistua kauemmin kuin pikkukunnissa. Lehtijutun mukaan naapurit kuitenkin ilahduttavan usein ilmiantavat työtä vieroksuvia sosiaalipummeja. Pienessä kunnassa huijaaminen ei onnistu mitenkään, koska kaikkien todelliset olosuhteet tiedetään tarkasti. Kiinni jääminen tietää ainakin työmarkkinatukihuijauksissa varmaa käräjäreissua, jossa tuomitaan petoksesta sakkoja ja väärin perustein saadut korvaukset maksettavaksi korkoineen takaisin. Sosiaalietuudet on maksettava takaisin, ellei muuten, niin leikkaamalla tulevaisuudessa saatavia avustuksia. Lisäksi huijari menettää maineensa ja kunniansa, mutta yleisen mielipiteen mukaan sosiaalipummeilla ei tällaisia hyveitä ole koskaan ollutkaan.

Vain 0,05 % siis aiheutti tämänkin asennemuokkauksen valtalehden palstoilla. Lehti tosin kertoi jo otsikossaan, että talousahdinko ajaa väärinkäytöksiin. Itse jutussa ei tätä näkökulmaa käsitelty ollenkaan, mikä oli kyllä iso virhe. Pitäisi oikeasti pohtia, olisiko erilaisten etuuksien sekavaa viidakkoa raivattava  hiukan selkeämmäksi. Olisi myös tehtävä selvä ero laillisen etuuksien täysimääräisen hyödyntämisen ja petoksen välille. Pyrkiessään normaaliin tapaan maksimoimaan oman etunsa saattaa ihminen ihan ilman tarkoitusta ajautua leimatuksi rikolliseksi. Ja sietäisi miettiä myös sitä, miten syvä mahtaa olla sellainen köyhyys ja ahdinko, joka saa ihmisen syyllistymään petokseen pikkurahan takia. Ehkä olisi paikallaan miettiä myös sitä, millainen yhteiskunta aiheuttaa tälaista ahdinkoa.

Erityisesti pitäisi muistaa, että etuuksista vain 0.05 % on myönnetty väärin perustein. Tätä ei lehtijutussa tietenkään mainittu, mutta minä kerron sen ihan piruuttani. Taas kerran.