Kaivoon kannettua vettä

Suomen veronmaksajat tukevat Venäjän federaation tilastotoimen kehittämistä yli miljoonalla eurolla ja Komin tasavallan kalankasvatusalan yhteistyötäkin kehitetään 50 000 eurolla. Nämä ja paljon muuta kuuluvat Suomen lähialueyhteistyönä Venäjälle antamiin avustuksiin. Vuodesta 1992 lähtien Venäjälle on pumpattu Suomen valtion rahaa vastikkeetta 300 miljoonaa euroa. Siitä on tullut jo rahanjakoautomaatti, jossa kaivoon kannetaan vettä vuosittain 20 miljoonaan euron edestä. Sama peli jatkuu myös ensi vuoden budjetissa.

Lähialueyhteistyö aloitettiin Neuvostoliiton romahdettua olojen vakauttamiseksi. Rahoilla on saatu aikaan myös paljon hyödyllistä, mm. Pietariin on rakennettu useita jätevedenpuhdistamoja. Nämä puhdistamot lopettavat kuitenkin toimintansa yksi toisensa jälkeen. Kun puhdistamoon tulee jokin vika, sitä vikaa ei korjata. Koko puhdistamo puretaan ja käytetään varaosiksi ja sen alueen viemärit puskevat taas puhdistamatonta jätevettä Suomenlahteen. Pietarista saapuu delegaatio puhumaan Itämeren alueen pudistamisesta kauniita sanoja, yhteistyösopimuksia allekirjoitetaan ja rahat katoavat delegaation mukana. Perään on turha kysellä, koska naapurimaan viranomaisia ei määräillä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi puolustaa lähialueyhteistyön jatkamista. Hänen mukaansa rahankäyttöä voidaan kontrolloida korostamalla vastavuoroisuutta, kiinnittämällä huomiota toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja tekemällä muita kivalta kuulostavia asioita. Tosiasiassa hallitus on jo ennen lamaa hallitusohjelmassaan lyönyt lukkoon hulluuden jatkamisen, eikä hallitusohjelmaa sovi tarkastella kriittisesti.

Venäjä on luonnonvaroiltaan käsittämättömän rikas ja Pietarissa asuu enemmän väkeä kuin koko Suomessa. Venäjä suunnittelee puolustusbudjettinsa korottamista 60 %:lla parin seuraavan vuoden aikana. Samaan aikaan pieni Suomi työntää Venäjälle vuosittain 20 miljoonaa euroa ja ottaa itse ennätysmäärät velkaa selvitäkseen lamasta. Maassamme on 900 000 virallisesti köyhää ja ainakin 350 000 työtöntä.

Kuitenkin rahaa riittää myös Pietarin alueen itsehallinnon ja Venäjän kasvintarkastustoiminnan kehittämiseen. Komin kalakombinaatin kovapalkkainen johtaja epäilemättä ajelee maasturilla katsastamassa kalanviljelyksiään ja tilastonikkarit jatkavat Neuvostoliiton aikaisia tilastoinnin perinteitä. Siis otetaan lähtökohdaksi virallinen tavoite ja lisätään siihen ainakin 10 %, niin saadaan kasvua osoittava tilasto. Ei Ravia päästetä oikeasti katsomaan, mihin kalakombinaatin rahat menevät.

Tällaista rahankylvöä on voitava tarkastella kriittisesti, varsinkin nykytilanteessa. Ei rahahanoja tarvitse kerralla sulkea, mutta jokaisen hankkeen hyötyä, tehokkuutta ja järkevyyttä on voitava arvioida uudelleen. Uskokaa jo, että Venäjä on rikas maa. Pietarin jätevesien puhdistaminen on saatu hyvälle alulle, mutta ei Suomi voi ottaa siitä lopullisesti vastattavakseen pientäkään osaa. Vaikka Pietarin jätevesi näkyy ja haisee meillekin, on viime kädessä jokaisen maan vastuulla hoitaa oma infrastruktuurinsa. Lähialuehteistyö oli tarkoitettu ylimenokauden avuksi, ja se kausi meni jo.