Ammattitaidottomat asialla

Maahamme saadaan lokakuun alussa laki, joka mm. piilottaa tupakkatuotteet tiskin alle ja kieltää tupakan hallussapidon alle 18-vuotiailta. Jopa savukkeen tarjoaminen alaikäiselle on kiellettyä. Lakiin on ensimmäisenä maailmassa kirjattu tavoitteeksi saada tupakointi loppumaan kokonaan. Tälle on laajasti hurrattu, mutta minun mielestäni laki vaikuttaa vähäjärkisten hurskastelijoiden valmistelemalta. Ainakin asialla ovat olleet realiteettien tajun puutteesta kärsivät idealistit ja säädännäisoikeuden tarkoituksesta mitään tietämättömät tunarit.

En puolusta tupakointia ollenkaan ja lasten siihen houkuttelemista vielä vähemmän. Minä puhun nyt lainsäädännön perusfunktiosta, sen yhteiskuntarauhaa sekä yksilöiden ja instituutioiden välisiä suhteita määrittelevästä luonteesta, joka nykyisin tuntuu lainvalmistelijoilta olevan täysin hukassa.

Utopistiset tavoitteet kuuluvat periaatesuunnitelmiin ja toimintatavoitteisiin, mutta eivät kirjoitettuun lakiin. Lakitekstin on oltavaa lyhyttä, ytimekästä ja ennen kaikkea konkreettista. Ylevän tavoitteen kirjaaminen lakiin näyttää kauniilta, mutta sillä ei ole sisältöä. Kun tavoite ei toteudukaan, niin kuka haastetaan oikeuteen? Tupakkatehdas, kauppiaat vaiko tupakoijat? Vastaus on, että ei tietenkään ketään, koska koko pykälä on aivan turha. Lain tavoitteet voidaan kirjata lain esitöihin ja perusteluihin, mutta itse lakitekstissä tavoitteet ovat syntyessään kuolleita kirjaimia.

Näillä syntymäkuolleilla kirjaimilla on ikävä vaikutus yleiseen lainkuuliaisuuteen, koska kukaan ei ota niitä vakavasti. Vaarana on yleiseen ajatteluun leviävä käsitys, että kaikki lakitekstit ovat pelkkiä suosituksia eivätkä pakottavaa oikeutta. Pyritään lain hengessä tekemään oikein, mutta pieni lipsuminen ei ole haitaksi. Erityisen haitallisia yleiselle lainkuuliaisuudelle ovat pakottavat pykälät, joiden rikkomisesta ei ole säädetty mitään rangaistusta tai rangaistavat teot, joista kaikki tietävät, ettei poliisilla ole pienintäkään mahdollisuutta niitä valvoa.

Puolustajat sanovat näitä humpuukipykäliä toimintaa ja yleistä käytöstä ohjaaviksi. Niiden kautta yhteiskunta viestittää, millaista toimintaa se ei pidä suotavana. Minun mielestäni ne ovat poliittista paskanjauhantaa, joka kuuluu juhlapuheisiin, toimintatavoitteisiin ja strategioihin, siis sinne, missä tätä joutavaa lätinää muutenkin harrastetaan.

Meillä on syntymäkuollutta lainsäädäntöä jo aivan liikaa. Polkupyöräilijöillä on jo kauan ollut kypäräpakko, mutta sen rikkomisesta ei ole säädetty mitään rangaistusta. Autoilija ei saa ajon aikana käyttää kännykkää ilman hands free -laitetta, mutta katsokaapa vastaantulijoita joskus sillä silmällä, niin huomaatte, miten paljon lakia rikotaan. Sitä rikotaan säädetystä rangaistuksesta huolimatta siksi, että poliisilla ei ole käytännön mahdollisuuksia lakia valvoa. Tupakan myynti- ja käyttörajoitukset ovat taas yksi samanlainen laki lisää. Alaikäinen ei saa pitää hallussaan tupakkaa, mutta hallussapidosta ei ole säädetty rangaistusta.

Lakiteksti ilman rikkomuksesta säädettyä rangaistusta tai ilman käytännön mahdollisuutta valvoa lakia heikentää yleistä lainkuuliaisuutta. Tämän tietää jokainen poliisi ja juristi, mutta poliitikot ja heidän käskyläisinään toimivat lainvalmistelijat eivät näköjään suostu sitä uskomaan.