Suursiivousta odotellessa
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen kävi eilen Joensuussa kertomassa, että nyt on maassamme tullut suursiivouksen aika. Kauppakeskuksen yleisötilaisuudessa hän sanoi, että kaappien siivous aloitetaan kiristämällä välillistä verotusta ja leikkaamalla menoja. Mitään leikkauslistoja hän ei tässä vaiheessa halua esitellä, koska ennen vaaleja ja varsinkin niiden jälkeen on asioista keskusteltava muiden puolueiden kanssa. Sen Katainen kuitenkin lupasi, että Kokoomus ei tule tekemään yhteistyötä sellaisten puolueiden kanssa, joilla on erilaiset näkemykset siivoustarpeesta, talouskasvusta, kuntauudistuksesta ja työurien pidentämisestä.
Joensuun yliopistolla Katainen oli omien sanojensa mukaan lapsenomaisen innostunut fantastisesta yliopistojen rahoitusuudistuksesta. Uudistuksen mukaan yliopistot keräävät itse rahoitusta elinkeinoelämältä ja valtion rahoitus riippuu keräyksen onnistumisesta, keskinäisestä kilpailusta ja innovatiivisuudesta, joka hyödyttää Suomi-konsernin talouskasvua. Lisäksi Katainen tapasi vielä maakunnan talouselämän vaikuttajia suljetussa tilaisuudessa, joten siellä lausutusta emme koskaan saa tietoa. Luultavasti puheet olivat tuttujen kesken vielä rajumpia.
Odotettavissa on siis melkoinen suursiivous, kunhan Kokoomus saa ensin narrattua kansalta valtakirjan jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan raunioittamista. Kataisen Suomi-konserni ei ole enää yhteiskunta, jonka tehtävänä on turvata kansalaisten hyvinvointi. Sen tehtävänä on turvata kilpailukyky ja kansainvälistyminen mahdollisimman vähin taloudellisin uhrauksin. Yhteisvastuu, heikompiosaisista huolehtiminen ja tasa-arvo ovat Kataiselle ongelma, joka ratkaistaan leikkaamalla sosiaalietuuksia.
Elinkeinoelämän työrukkasena toimivan Kokoomuksen lietsoma ilmapiirin koveneminen näkyy keskusteluna hyvinvointivaltion passivoivasta vaikutuksesta, siivellä elävien runsaudesta ja etuuksien väärinkäytöstä. Köyhyys ja huono-osaisuus ovat jokaisen omista valinnoista johtuvia ja ovat siten ihmisen omaa syytä. Suomi-konserni ei enää taistele köyhyyttä, vaan köyhiä vastaan. Tämä sota sen on helppo voittaa, koska sillä ovat käsissään kaikki aseet. Me äänestäjät olemme ne aseet köyhien siiivoajille itse antaneet.
Viranomaiset ja yhteiskunnan instituutiot vaativat ihmisiä yhä enemän tukeutumaan itseensä ja henkilökohtaisiin verkostoihinsa. Yksilön on kannettava kaikki vastuu hyvinvoinnistaan elinolojen eroista riippumatta. Yhteiskunnan suojaverkkojen poistaminen tekee maailmasta yhä vaikeamman sellaiselle, jolla on vaikeuksia jo päivästä toiseen selviämisessä. Suuret tuloerot ja mahdollisuuksien epätasa-arvo kulkevat käsi kädessä, mutta se ei huolestuta niitä, joilla lähtökohdat ovat kunnossa.
Katainen ei muuten koskaan puhu hyvinvointivaltiosta, vaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Näissä sanoissa on iso ero, sillä hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvat kaikki kolmannen sektorin sosiaaliset toimijat palkattomasta vapaaehtoistyöstä aina rouvasväen hyväntekeväisyysyhdistyksiin. Leipäjonojen pysyvyydestä päätellen vastuuta siirretään koko ajan lisää yksityiseen hyväntekeväisyyteen. Tämä onkin yksi uusliberalistisen talousteorian kulmakiviä: sosiaalietuudet on karsittava minimiin ja köyhistä huolehtivat yksityiset hyväntekijät. Suomi-konserni ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska he ovat markkinoille hyödytöntä passiiviväestöä. Korkeintaan heidät voitaisiin passittaa tienvarsien roskatalkoisiin ruokapalkalla. Näin suursiivotaan Suomi-konsernin taloutta ja edistetään kansainvälistä kilpailukykyä.