Hyvä ja pyyteetön ihminen?

40-vuotias Nokian prosessikehityspäällikkö irtisanoutui tehtävästään, palasi opiskeluaikaiseen idealismiin ja kiertää ympäri maailmaa erilaisissa vapaaehtoisissa luonnonsuojelutehtävissä. Hän on suojellut merikilpikonnia Karibialla, Australiassa ja Thaimaassa sekä istuttanut puita Galapagossaarilla. Työ on raskasta, mutta antoisaa. Tällaista ihmistä voisi kuvitella melkoisen pyyteettömäksi maailmanparantajaksi, jolle aiheutuu ilmaisesta vapaaehtoistyöstä pelkkiä kuluja. Lisäksi hänen on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta täytynyt ansaita Nokialla rutkasti rahaa, jotta hän pystyy omalla kustannuksellaan pelastamaan uhanalaisia eläimiä.

Eipä totuus olekaan näin auvoisan idealistinen. Tämä nainen on jo kaksi vuotta sitten perustanut oman palvelun eli käytännössä matkatoimiston nimeltään Ekomatkaajat. Toimistonsa kautta hän värvää väkeä erilaisiin luonnonsuojeluhankkeisiin. Aatteen sykähdyttämät luonnonsuojelijat siis lähtevät lomallaan tekemään työtä ilman palkkaa ja maksavat siitä ilosta tälle matkanjärjestäjälle. Vastineeksi matkatoimisto vie heidät “pieniin, paikallisiin ja niin köyhiin kohteisiin, ettei niillä ole varaa maksaa palkkaa tai tarjota ylläpitoa.” Vapaaehtoinen kuulemma näkee ja kokee asioita, joita tavallisella turistimatkalla ei taatusti koe. Tämä pitää epäilemättä paikkansa.

Ekomatkaaja siis maksaa siitä, että pääsee tekemään palkatonta vapaaehtoistyötä kurjissa oloissa. Itse idean keksijällä näyttää menevän hyvin. Upeat neliväriesitteet mainostavat palvelua ja hymyilevä välittäjä haaveilee vain siitä, ettei hänen enää koskaan tarvitsisi palata toimistotöihin. Tuskinpa tarvitseekaan, sillä luonnonsuojeluhankkeilla on aina vilpittömiä ja auttamishaluisia kannattajia. Tämä yrittäjä vain sattui bisneshenkisesti keksimään, miten muuttaa oma idealisminsa rahaksi myymällä sitä toisillekin.

Sanokaa vain kyynikoksi, mutta minun mielestäni tämä “opiskeluaikainen idealismi” haisee. Itse asiassa se muistuttaa minua vanhasta liikeideastani myydä kovaan hintaan survival-palvelua, jossa matkan ostaja yrittää selviytyä työmarkkinatuella työttömänä Pohjois-Karjalassa kokonaisen kuukauden. Saatan kertoa siitä tarkemmin joskus. Olen ilkeä ihminen, kun en usko pyyteettömyteen.