Se oikea rikollinen

Espoon kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja joutuvat kohta oikeuteen epäiltyinä virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Se on kuitenkin pikkujuttu, sillä nyt Espoon kaupunginhallitus pani poliisit etsimään sitä kaikkein suurinta roistoa. Joku nimittäin vuoti syytekirjelmien sisällön Helsingin Sanomille.

Johtajien epäillyt virkavelvollisuuksien rikkomiset liittyvät apulaiskaupunginjohtajan virkamatkoihin, joissa epäillään olevan väärinkäytöksiä. Suomeksi voidaan puhua epäillystä lahjoman vastaanotosta. He jatkavat kuitenkin tehtävissään kaupunginhallituksen päätöksellä. Kaupunginhallitukselle annettin vielä toistaiseksi salassa pidettäviä tietoja syytekirjelmistä 9. elokuuta. Viime perjantaina HS kuitenkin julkaisi yksityiskohtaisia tietoja kirjelmien sisällöstä. Asia näyttää ihan selvältä: joku kaupunginhallituksen jäsenistä rikkoi salassapitovelvollisuutensa ja kertoi asiasta lehdelle. Nyt poliisi tutkii kaupunginhallituksen pyynnöstä asiaa.

Huomion kiinnittäminen epäolennaisiin asioihin on mielenkiintoinen ilmiö. Nyt ei haluta puhua itse asiasta eli mahdollisista virkavelvollisuuksien rikkomisista, vaan puhutaankin tietovuodosta. On selvää, ettei salassa pidettävistä asioista saa kertoa, mutta nyt otettiin käyttöön turhan järeä ase. Syytekirjelmät tulevat joka tapauksessa julkisiksi heti oikeudenkäynnin alettua. Siihen mennessä vuotajaa tuskin saadaan selville, ellei hän itse ilmoittaudu.

Todennäköisesti vuotajaa ei saada selville koskaan, ellei hän paljasta itse itseään. Journalisti voi sopia lähteensä kanssa lähdesuojasta. Lähdesuoja voidaan murtaa oikeudenkäynnissä vain, jos vuoto liittyy rikokseen, josta voi seurata vähintään kuuden vuoden vapausrangaistus. Virkasalaisuuden rikkomisesta voi seurata enintään kaksi vuotta vankeutta, joten mahdollinen lähdesuoja on ja pysyy murtamattomana.

Kysyä sopii, kumpi on vakavampi asia: epäilty lahjoman ottaminen virkamiehenä vai kohta julkiseksi tulevan asiakirjan vuotaminen lehdelle. Terve järki, yleinen oikeustaju ja lakikirja sanovat, että virkavelvollisuuksien rikkominen on paljon vakavampi. Espoon kaupunginhallitus näyttää haluavan olla hiljaa tästä asiasta, mutta käy sutena päälle etsiäkseen syytekirjelmän vuotajan esille ja rangaistavaksi. Näin toimimalla huomio käännetään epäolennaiseen ja toivotaan, että johtajien oikeudenkäynti ohitettaisiin vaivihkaa ja pienempi rikollinen teilattaisiin julkisesti.

Tämä on ihan tavallinen käytäntö. Pari vuotta sitten ajankohtaisohjelma MOT kertoi olemattomasta työllisyyskoulutuksesta, jolla huijattiin TE-keskuksen rahoja hämärille konsulteille. Vuotta myöhemmin ohjelma palasi aiheeseen ja totesi yhden ainoan rikollisen löytyneen. Se roisto oli asiasta toimittajalle kertonut näennäiskoulutukseen osallistunut mies, joka tuomittiin kunnianloukkauksesta.

Espoon kaupunginhallituksen salassa pidettävän asian vuotaja syyllistyi kyllä lain mukaan tuomittavaan menettelyyn, mutta oikeastaan hänen tulisi astua esiin. Yleinen mielipide ja kansalaisten oikeustaju eivät häntä tuomitse, vaikka tuomioistuin sen tuleekin tekemään. Näin saataisiin vertailuun näiden kahden tapauksen arvottaminen tulevissa oikeudenkäynneissä. Nähtäisiin, kuka on tässä tapauksessa se oikea rikollinen.

Kommentit (0)

Hyvä ja pyyteetön ihminen?

40-vuotias Nokian prosessikehityspäällikkö irtisanoutui tehtävästään, palasi opiskeluaikaiseen idealismiin ja kiertää ympäri maailmaa erilaisissa vapaaehtoisissa luonnonsuojelutehtävissä. Hän on suojellut merikilpikonnia Karibialla, Australiassa ja Thaimaassa sekä istuttanut puita Galapagossaarilla. Työ on raskasta, mutta antoisaa. Tällaista ihmistä voisi kuvitella melkoisen pyyteettömäksi maailmanparantajaksi, jolle aiheutuu ilmaisesta vapaaehtoistyöstä pelkkiä kuluja. Lisäksi hänen on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta täytynyt ansaita Nokialla rutkasti rahaa, jotta hän pystyy omalla kustannuksellaan pelastamaan uhanalaisia eläimiä.

Eipä totuus olekaan näin auvoisan idealistinen. Tämä nainen on jo kaksi vuotta sitten perustanut oman palvelun eli käytännössä matkatoimiston nimeltään Ekomatkaajat. Toimistonsa kautta hän värvää väkeä erilaisiin luonnonsuojeluhankkeisiin. Aatteen sykähdyttämät luonnonsuojelijat siis lähtevät lomallaan tekemään työtä ilman palkkaa ja maksavat siitä ilosta tälle matkanjärjestäjälle. Vastineeksi matkatoimisto vie heidät “pieniin, paikallisiin ja niin köyhiin kohteisiin, ettei niillä ole varaa maksaa palkkaa tai tarjota ylläpitoa.” Vapaaehtoinen kuulemma näkee ja kokee asioita, joita tavallisella turistimatkalla ei taatusti koe. Tämä pitää epäilemättä paikkansa.

Ekomatkaaja siis maksaa siitä, että pääsee tekemään palkatonta vapaaehtoistyötä kurjissa oloissa. Itse idean keksijällä näyttää menevän hyvin. Upeat neliväriesitteet mainostavat palvelua ja hymyilevä välittäjä haaveilee vain siitä, ettei hänen enää koskaan tarvitsisi palata toimistotöihin. Tuskinpa tarvitseekaan, sillä luonnonsuojeluhankkeilla on aina vilpittömiä ja auttamishaluisia kannattajia. Tämä yrittäjä vain sattui bisneshenkisesti keksimään, miten muuttaa oma idealisminsa rahaksi myymällä sitä toisillekin.

Sanokaa vain kyynikoksi, mutta minun mielestäni tämä “opiskeluaikainen idealismi” haisee. Itse asiassa se muistuttaa minua vanhasta liikeideastani myydä kovaan hintaan survival-palvelua, jossa matkan ostaja yrittää selviytyä työmarkkinatuella työttömänä Pohjois-Karjalassa kokonaisen kuukauden. Saatan kertoa siitä tarkemmin joskus. Olen ilkeä ihminen, kun en usko pyyteettömyteen.

Kommentit (3)
  1. keijo nevaranta
    30.8.2010, 11:35

    Nykyaikana tuottaisaa lienee myös uskontojen perustaminen ja New Age.

  2. pirjo mikkonen
    31.8.2010, 13:59

    Vaikka noin yleisesti ottaen maailmanmeno ahdistaa niin aina helpottaa jonkin verran kun huomaa että ajattelevia ihmisiä sittenkin löytyy. Tämähän sinällään ei auta muuttamaan menoa, mutta se pistää kuitenkin hiekkaa nykymenon rattaisiin..ja syvästäkin pessimisimistä huolimatta aina välillä pilkahtaa valon säteitä matkalle.

Kommentointi suljettu.