Kansanedustajasta kansalaiseksi

Kun ihminen on kerran ollut kansanedustajana vajaat kaksi vaalikautta, ei hänestä enää koskaan tule tavallista rivikansalaista. Hänen ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, ei hakea työmarkkinatukea eikä ainakaan toimentulotukea. Hän vain odottelee, että hänelle tarjotaan arvolle sopivaa hyväpalkkaista työtä. Siitä pitävät kansanedustajien eläkejärjestelyt huolen.

Yhden vaalikauden eläkekertymä on noin 900 euroa kuukaudessa. Kaksi täyttä kautta tuottaa jo 1900 euroa ja kolme 2800 euroa. Neljän kauden jälkeen eläkekertymä on täysimääräinen, noin 3 600 euroa kuukaudessa. Tämä on tavallista eläkekertymää, jota aletaan maksaa eläkeiän täytyttyä. Kansanedustajille on kuitenkin säädetty erityisjärjestely, joka takaa ihan siedettävän elämän myös edustajanuran jälkeen.

Jo seitsemän vuotta edustajana oikeuttaa sopeuttamiseläkkeeseen, jonka määrä on sama kuin eläke olisi eläkeiän täytyttyä. Sitä maksetaan iästä riippumatta ja määräämätön aika. Sillä voi elää ihan mukavasti koko loppuiän tarvitsematta koskaan tehdä mitään. Tällainen sopeuttamisraha on jossain vaiheessa nähty tarpeelliseksi, ettei luopuvan tai putoavan edustajan koskaan tarvitsisi palata takaisin omaan entiseen työhönsä. Eihän sellainen sovikaan entisen kansanedustajan arvolle.

Sopeuttamiseläkkeestä päätettäessä lienee tapahtunut jokin työtapaturma, koska eläkkeen saa vasta lähes kahden vaalikauden mittaisella pätkätyöllä. Yhden kauden tähdenlennot eivät saa mitään. Tämä epäkohta korjattaneen jossain vaiheessa vähin äänin.

Ensi keväänä jättäytyy vaaleista pois monta tuttua nelikymppistä kasvoa, kuten vaikkapa Tanja Karpela, Janina Andersson ja Hanna-Leena Hemming. Kaikki he haaveilevat lehtitietojen mukaan tavallisesta työstä, mutta kukaan ei haaveile entiseen työhönsä paluusta. Tulevan työn täytyy olla jotain näyttävää ja vastata kaikkia toiveita. Tosin ainakin Hemmingin on kuulemma ihan pakko saada töitä. Hän nimittäin arvioi, että ei mitenkään tule toimeen noin 1700 euron sopeuttamiseläkkeellä. Hän ei ainakaan tiedä tavallisen kansan elämästä yhtään mitään.

Kommentit (1)
  1. matti vaissi
    6.9.2010, 17:34

    ”Huutava ,tietämätön” rohkenee kommentoida; tieto tulee suoraan selkäytimestä,koska välivarasto on olematon…Huuto taas johtuu kommentoijan oman kuulon hulestuttavasta heikkenemisestä…
    Asiaan:
    Pelkkän ykkös’kauden palvelleen edustajan kuuluisi saada työkyvyttömyyseläke; onhan hänellä siihen vaadittava näyttö olemassa. Jos hänet otettaisiin avosylin entiseen duuniinsa takaisin,olisi hän hoitanut Arkadianmäellä hommansa lupaustensa mukaisesti,eikä seisoisikaan entisen pomonsa ovella kolkuttelemassa. Onpa tietenkin edustajia,jotka joutuvat jättämään tehtävänsä yhteen kauteen itsestään riippumattomista syistä.
    Tuon, ”ei yhden kauden edustajalle makseta…”,luulisi toimivan porkkanana hoitaa hommansa hyvin.
    Jos puolueet haalivat ehdokkaikseen kansansuosion saavuttaneita, ei-yhteiskuntapoliittisesti valveutuneita julkkuja,ptäisi niiden(puolueiden) hoidella, kauden kuluessa kyvyttömiksi havaittujen ja jo kansan unohtamien,”poppareiden” sopeuttaminen takaisin rivikansalaiseksi.

Kommentointi suljettu.

Kulttuuri kannattaa

Kulttuuritapahtumien järjestäminen ja tilaaminen on kunnille niin tärkeä mutta vieras asia, että se annetaan suosiolla jollekin luottotuottajalle. Usein ei piitata edes lainsäädännöstä, koska juristit ja byrokraatit eivät kuitenkaan taiteesta ja kulttuurista mitään älyä. Näin toimii HS:n uutisen mukaan Helsinki, mutta ei pieni Nurmes ole yhtään sen viisaampi.

Yksityinen kulttuuri- ja taidetapahtumien tuottaja Pluto Finland on onnistunut myymään Helsingille osaamistaan yli 600 000 eurolla ilman kilpailutusta vuodesta 2006 alkaen. Tämä yritys on näköjään ainoa laatuaan, joka on osannut järjestää mm. Eurovision 2007 -laulukilpailut, Helsingin Washington 2009 -tapahtuman,  Helsinki-päivät Moskovassa 2010 ja kaupungin osallistumisen Shanghain maailmannäyttelyyn. Kaikki nämä tapahtumat ylittävät kustannuksiltaan reilusti Hankintalain määräämän kilpailuttamisen alarajan, joka ennen 1.6.2010 oli 15 000 euroa ja sen jälkeen 30 000 euroa.

Selitykset laista piittaamattomuuteen ovat mielenkiintoisia. Tärkein syy on kiire. Kaikki nämä merkilliset tapahtumat putkahtivat tietoon niin yllättäen, ettei siinä vaiheessa enää ollut aikaa etsiä osaamista muualta kuin tutulta kumppanilta. Toinen selitys on, että Pluto on jo tehnyt alustavan konseptin tapahtumalle, joten sitä ei voida enää sivuuttaa lopullista toimijaa valittaessa. Muita syitä ei useat päätökset tehnyt kaupunginjohtaja Jussi Pajunen muista. Itse asiassa hän ei lehden kysyessä muistanut tehneensä yhtään edellä mainituista päätöksistä.

Ei hän niitä kaikkia ole tehnytkään. Esimerkiksi juuri nämä jalka oven väliiin -päätökset ovat tehneet Pajusen alaiset johtavat virkamiehet periaatteessa ihan laillisesti. Konseptin perussuunnittelu on niin halvaksi mitoitettua, että hankinta ei edellytä kilpailutusta. Kun lopullinen toimija valitaan, voidaan kilpailutus ohittaa vetoamalla jo tehtyyn esisuunnitteluun. Tämä on erinomainen keino päästä rahastamaan kaupunkia ilman pelkoa joutavasta ja hintoja polkevasta kilpailusta.

Onhan Helsingillä rahaa eikä minulle kuulu tippaakaan, kenelle muistamaton kaupunginjohtaja sitä jakelee. Nurmeksella rahaa ei liiemmin ole, mutta kyllä sitä sielläkin saadaan pussinpohjalta kaivettua tarvittaessa ihan pikavauhtia. Ensi jouluna televisiosta tulee joulupukki- ja tonttuaiheinen, kansainväliseen levitykseen tarkoitettu musiikkiohjelma. Sitä filmataan parasta aikaa Bomban talolla, mutta ei filmattaisi, ellei kaupunginhallitus olisi ylimmääräisenä asiana päättänyt antaa yksityiselle tuottaja-ohjaajalle 20 000 euroa.

Tällä asialla oli niin kiire, että sitä ei ehditty valmistella etukäteen jaettavalle kaupunginhallituksen esityslistalle. Esitys jaettiin ylimääräisenä asiana vasta kokouksessa. Oudoksi kiireen tekee se, että asiasta on kuulemma neuvoteltu tuottaja-ohjaajan kanssa jo kesäkuussa. “Miksi asiasta olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, kun näytti siltä, ettei se toteudu ollenkaan”, toteaa kaupunginjohtaja. No, ehkäpä joku luottamushenkilö voi kertoa kaupunginjohtajalle, miksi asioista yleensä pitäisi päättäjille puhua mielellään jo etukäteen.

Kiire on sellainen perustelu, jota en koskaan enkä juuri missään olosuhteissa hyväksy kunnallisen päätöksenteon lähtökohdaksi. Mitä kovempi kiire, sen todennäköisemmin homma haisee. En minä tätä tonttusirkusta mitenkään halua tyrmätä, mutta pieni vilkaisu rahoitussuunnitelmiin pistää raapimaan päätä. Kaupungin osuus on 20 000,  Jukolan Osuuskaupan 10 000, Pikesin (Pielisen-Karjalan kehittämiskeskuksen)   4 000 ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton 20 000 euroa. Maakuntaliitto tosin maksaa osuutensa vasta siinä vaiheessa, kun projekti on jo toteutunut. Tuottaja-ohjaaja on siis mukana pelkällä osaamisellaan.

Kulttuuri ja brändin näkyminen ovat niin pyhiä asioita, että juristien ja byrokraattien on näiden kulttuurin tuottajien mukaan pysyttävä siitä erossa. Sotkevat vain hyvät suunnitelmat. Heitä usein tarvitaankin vasta jälkipyykkiä pestäessä.

Kommentit (3)
  1. Voipi hyvinki olla, ainakin mainituissa tapauksissa.

    Mie en kilpailutukseen usko, vaan siihen että laatu maksaa, ja tilaajalla on oikeus saada sitä mitä on päätetty hankkia, eikä sitä, mitä tulee saamaan, kun tuottajatehdokkaat ovat ensin laskeneet hintojaan tinkien ominaisuuksista, ja lopulta voittaa härskein leikkaaja, joka voi sitten hyvällä omallatunnolla luovuttaa paskaa todeten ettei tuolla summalla realistisesti voi parempaa toteuttaa.

    Kun on purettu kuntien oma rakennustoimi, joka perustui laatuun, sitä ei saa enää takaisin. Koko ajanhan menetetään osaamista kun ikääntyvistä hyvintekijöistä tulee työvoimahallinnon ongelmajätettä.

    Kun katson Liminkaa, se on äärettömän ruma. Se on VAIN ruma, ja yököttävän ehdottoman aukottoman ruma, masentava lannistava itsemurhaan houkutteleva helvetti. Se on ruma, koska koko kunnan virkamiehistössä ei ole ketään jolla olis harmainta usvakuvaa siitä mitä voisi olla viihtyisä asuinympäristö. Eivät ole koskaan katsoneet kuinka synkkiä ovat liminkalaiset verrattuna paljon köyhempiin kehitysmaitten asukkeihin joiden elinympäristössä on erillään ruma ja kaunis. Siellä ympäristö viestii.

    Siksi taidetta pitäisi opettaa kolmannes kaikesta ammattikoulutuksesta ettei ihmiset olis vain täysin turtia ja tajuamattomia mistä oikeastaan on kysymys. (Taiteella ei ole juuri tekemistä kauneuden kanssa, vaan oivaltamisen.)

    Siksi taidetta pitäisi sijoittaa julkisiin rakennushankkeisiin niin kuin joskus päätettiin, pari prosenttia vai miten se oli. Mutta sitä ei voi kilpailuttaa. Sen on oltava rumaa, sillä sen sijoitusympäristökin kunnassa kuin kunnassa on kaikki tieteiskauhut ylittävän rumaa. Sillä rumaa ei voi peittää kiskomalla sen päälle kaunis pressu.

    Pysyinpä! Pysyin asiassa!!1

  2. No myönnän, välistä puuttui vitusti ajatusketjuja mutta sitä se on kun yrittää saada viisi elefanttia Ladaan.

Kommentointi suljettu.