Yhteisellä kaukalolla
Turun kaupungin entinen virkamies perusti konsulttitoimiston ja sai heti rahakkaan sopimuksen kaupunginjohtajan päätöksellä. Hankintaa ei kilpailutettu, koska entisellä virkamiehellä katsottiin olevan taustansa takia sellaista osaamista, jota missään muualla ei ole.
Virkamiehenä ollessaan konsultti ajatteli ehkä 5 000 euron edestä kuukaudessa, eli siis palkkansa verran. Yksityisenä konsulttina hänen ajatustensa määrä lisääntyi tai niiden arvo nousi niin paljon, että nyt hän ajattelee reilusti yli 1 000 euron edestä päivässä. Näin tätä sopimusta on tulkittava, sillä konsultti sai kilpailuttamatta vähintään kuukauden sopimuksen hinnaltaan 50 000 euroa. Mainittakoon, että laki vaatii kilpailuttamaan yli 30 000 euron hankinnat.
Kavereiden kesken lainsäädäntö on kuitenkin joutava muodollisuus. Tämä kävi hyvin ilmi paljon julkisuutta saaneessa Destian tapauksessa. Destian johtoon onnistuttiin saamaan kelmi, joka teki yhtiölle epäedullisia sopimuksia vanhan liikekumppaninsa kanssa. Television ajankohtaisohjelmassa vilautettiin konsultointityön hedelmää, joka koski muistaakseni logistiikkaa, siis käytännössä maa-ainesten kuljetusta. Ohuessa vihkosessa näytti olevan joka sivulla yksi kuva ja muutama rivi tekstiä. Tämän Powerpoint-esityksen yhden sivun hinta lienee ollut tuhansia euroja. Tuhlatut rahat olivat veronmaksajien, sillä Destia on valtioenemmistöinen firma. Ennen se tunnettiin Tielaitoksena.
Olen jo kauan ihmetellyt, minne julkiselta sektorilta on kadonnut oman ajattelun taito. Mitään ei ajatella eikä suunnitella omana työnä, vaan kaikki tilataan ulkopuoliselta konsultilta. Yllättävän usein konsultti on lisäksi päätöksentekijän kaveri. Nähtävästi on totta väite, että suomalainen uskoo ihan mitä tahansa, kunhan sen sanoo konsultti värillisen kalvon avulla ja mielellään vielä englanniksi. Jo kauan sitten huomasin todeksi toisen väittämän: Konsultti on kaveri, joka lainaa kelloasi. Sitten hän kertoo kellonajan, kävelee tiehensä kello mukanaan ja lähettää laskun konsultoinnista.
Kavereilta tilatuista konsulttiselvityksistä lukiessa tulee ikävä vanhanaikaisia pankkirosvoja. Näiden yhteisestä kaukalosta itselleen ammentajien rinnalla pankkirosvo tuntuu jotenkin sympaattiselta.