Laillista riistoa

Heidän palkkansa ja työolonsa hipovat orjuutta ja ihmiskauppaa. He työskentelevät 14-20 tuntia päivässä yhtäjaksoisesti jopa kolme kuukautta ilman yhtään vapaapäivää. He asuvat liian ahtaasti, yleensä yhdessä isossa nukkumahuoneessa. Tilat ovat likaisia ja tunkkaisia, eikä niissä ole edes ensiapupakkauksia, sairastuneiden erillisosastoista puhumattakaan. Heitä ei koske Suomen sosiaaliturva eikä työlainsäädäntö, koska he ovat ulkomaalaisa yrittäjiä.

He ovat tietenkin ulkomailta, usen Thaimaasta tulevia marjanpoimijoita. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon heitä on kesäisin metsissämme. Poimija maksaa lähtömaassa erilaisia agentinpalkkioita noin 1 500 euroa ja Suomessa hänen menonsa ovat samaa luokkaa. Hän siis saapuu maahan turistiviisumilla jo valmiiksi 3 000 euroa velkaantuneena. Päivän on venyttävä pitkäksi, jotta velka saadaan kuitattua ja poimija jäisi voiton puolelle. Usein hänen työnsä tulos on pyöreä nolla.

Jos joku palkkaisi työntekijöitä tällaisin ehdoin, hänet tuomittaisiin välittömästi kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Marjanpoimijat on kuitenkin etevästi luokiteltu itsenäisiksi yrittäjiksi, joten he saavat tehdä töitä miten paljon  ja millaisissa oloissa tahansa. Koska luonnonvaraisten marjojen myyntitulot ovat verottomia, ei valtiovalta piittaa heistä tuon taivaallista. Mielenkiinto herää vasta silloin, kun joku kuolee metsään.

Heidän työoloihinsa ei voida puuttua, koska he ovat yrittäjiä. Näin siitä huolimatta, että he ovat täysin sidottuja heidät maahan rahdanneeseen välittäjään. He eivät voi kilpailuttaa työnsä tuloksia, vaan ovat sitoutuneet myymään kaiken tälle samalle välittäjälle, eikä hinnasta voi neuvotella. Tämän logiikan mukaan kaleeriorjakin voitaisiin luokitella yrittäjäksi.

Tähän asiaan ei ole pienintäkään aikomusta puuttua. Itse asiassa valtiovalta haluaa tehdä mahdollisimman monista Suomen työttömistä yrittäjiä. TE-toimistot ovat jo vuosia järjestäneet yrittäjäkursseja, ja niille jopa velvoitetaan osallistumaan. Aina silloin tällöin joku työtön hairahtuu uskomaan kauniita puheita ja perustaa yrityksen vain huomatakseen menettäneensä kaikki työttömyysetuutensa. Yrittäjän katsotaan työllistävän itse itsensä, joten hän katoaa työttömyystilastoista.

Yrittäjyys on hieno asia silloin, jos on osaamista, hyvä yritysidea ja markkinat. Usein jotain näistä tai peräti kaikkia puuttuu. Silloin ihminen on nesteessä korviaan myöten, mutta hänen ahdinkonsa ei enää kuulu oikeastaan kenellekään. Itsepähän on osansa valinnut.