Kova suuttumaan

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on ruvennut marttyyriksi, joka kaiken lisäksi on kova suuttumaan ajojahdista ja aiheettomista epäilyistä. Ensin hän itse ilmoitti perheensä taloudellisista sidoksista Talvivaaran kaivokseen enemmän kuin laki olisi edellyttänyt. Kun verenhimoiset toimittajat kyselivät esteellisyyden perään, Lehtomäki suuttui. Hän oli mielestään ollut avoin ja sai palkkioksi kuraa silmilleen.

Nyt ei enää kysellä esteellisyyden perään, vaan nyt selvitetään mahdollista syyllistymistä rikokseen. Sisäpiiritiedon hyväksikäyttäminen osakekaupoissa on rikos ja poliisi on pyytänyt Finanssivalvontaa selvittämään, käytettiinkö ministerin perheen osakekaupoissa jotain sellaista tietoa, jota ei ollut yleisesti saatavilla. Finanssivalvonta tosin oli ennättänyt kiinnostua asiasta jo ihan oma-aloitteisestikin.

Nyt Lehtomäki vasta suuttuikin. Hän ei ymmärrä tällaista leimakirveen käyttöä eikä hän missään tapauksessa ole antanut keittiön pöydässä mitään sisäpiiritietoa, koska sellaista ei hänellä itselläänkään ole ollut. Mies ja pienet lapset ovat ihan omin päin nuuskineet selville edullisia osakesijoituksia.

Mitään rikosta ei välttämättä olekaan tapahtunut, mutta sekä poliisi että Finanssivalvonta ovat nähneet aiheelliseksi selvittää asian.  Ei ministerillä luulisi olevan mitään syytä suuttua, sillä jos mitään rikosta ei löydy, on hänen maineensa puhdistettu. Tosiseikkojen valossa ei asian selvittämistä voida pitää ylireagointina, sillä sen verran omituisia yhteensattumia osakekaupoissa on.

Ministeri ei muistanut tai ei halunnut kertoa, milloin osakkeet on ostettu. Hän muisteli ostoajankohdaksi tammi-helmikuuta tänä vuonna. Tammi-helmikuussa Talvivaaran osakkeen arvo vaihteli 4,10 ja 4,30 euron välillä. Kaivosyhtiö julkisti suunnitelmansa uraanin louhinnan aloittamisesta 9.2.2010. Tämä nosti osakkeiden arvoa siten, että maaliskuussa se oli jo 5,60 euroa. Nyt selvitetään sitä, tiesikö Lehtomäki jo etukäteen uraanin louhinnan aloittamisesta ja sen vaikutuksesta osakkeen arvoon. Ajankohta ainakin näyttää ministerin kannalta ikävältä. Jos ministeri tiesi asiasta, olisi naurettavaa kuvitella, ettei hän olisi maininnut asiasta sijoituksia suunnittelevalle puolisolleen.

Tätä epäilystä tukee myös sijoitusten arvo suhteessa muihin puolison sijoituksiin. Jyri Sahlsten omistaa yksin noin 270 000 euron arvosta Talvivaaran osakkeita. Muuten hän omistaa vain ohjelmistoyhtiö Baswaren osakkeita 78 000 euron edestä. Ellei Sahlsten ole saanut mitään sisäpiirivihjettä, niin hänellä on poikkeuksellinen vainu tai sitten hän on todellinen uhkapeluri. Lehtomäki kieltäytyi kommentoimasta julkisesti keittiönpöydässä käytyjä keskusteluja, mutta ehkä niistä sittenkin on pakko kertoa viranomaisille.

Ministeri myös väittää, ettei hänellä edes ollut mitään sisäpiirin tietoa. Kaivostoiminnan lupien kannalta keskeisellä ministerillä ei siis ollut harmainta aavistusta tulevasta uraaninlouhintaluvan hakemisesta ennen kuin kaivosyhtiö asiasta julkisesti ilmoitti. Olisiko kaivosyhtiö ollut niin tyhmä, että se olisi julkistanut aikeensa louhia uraania ilman, että se olisi jotenkin pohjustanut asiaa lupaviranomaisten kanssa? Teoriassa tämäkin on tietysti mahdollista, mutta ellei ministerillä tosiaan ollut mitään hajua asiasta, on hän täysin väärässä tehtävässä.

Ministerin kannalta asia näyttää niin pahalta, että hänen kiukuttelunsa on oikeastaan ymmärrettävää. Lehtomäki luuli sidonnaisuuksien ilmoittamisen olevan rutiiniasia, jolle kukaan ei korviaan lotkauta. Toisin kävi. Hänen olisi kuitenkin ymmärrettävä, että jos on aihetta epäillä rikoksen tapahtuneen, on viranomaisten velvollisuus tutkia asia. Niin se menee oikeusvaltiossa.