Sääty-yhteiskunta ja maanpuolustus

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin sääty-yhteiskunta tulee vääjäämättä takaisin. Se ei palaa entisessä muodossaan, mutta se palaa varmasti. Näin sanoi professori ja  historioitsija Heikki Ylikangas jo 1980-luvulla. Hän perusteli näkemystään historian opetuksilla, joista emme koskaan ole oppineet mitään.

Ylikangas oli ehdottoman oikeassa. Saman on huomannut myös SDP:n kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri, joka käytti eilen eduskunnassa asiasta puheenvuoron. Hänen mukaansa yhteiskunta on jakaantumassa eri säätyihin perusturvan ja terveydenhoidon mukaan.

Ylimpään säätyyn kuuluvat ne, joiden asema on turvattu yksityisillä vakuutuksilla ja työnantajien rahoittamalla järjestelmällä. He ovat ohut yläluokka, joka muodostuu kaikkein suurituloisimmista. Heidän alapuolellaan on suurin ryhmä, jonka perusturva nojautuu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työterveydenhoitoon. Alin ja yhä kasvava alaluokka koostuu sitten niistä, jotka ovat perusturvan ja kunnallisen terveydenhuollon varassa. Heidän määränsä lisääntyy samalla kun järjestelmää rapautetaan.

Kumpula-Natri oli muuten oikeassa, mutta tämä jako ei ole muodostumassa vasta nyt. Se on muodostunut jo viimeiset kaksikymmentä vuotta ja on jo hyväksytty olotila. Nykyisin keskitytään korottamaan raja-aitoja eri säätyjen välillä.

Samaan aikaan meillä keskustellaan puolustusvoimien ja yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Varusmiespalvelusta esitetään lyhennettäväksi alimmillaan neljään kuukauteen. Tämä keskustelu on oikeastaan huvittavaa, sillä sääty-yhteiskunta on aina löytänyt puolustajansa. Ohut yläluokka ei siihen tietenkään pysty, joten sotilaat on aina rekrytoitu alemmista säädyistä. Ylempisäätyiset toimivat ainoastaan heidän johtajinaan ja mieluiten mahdollisimman kaukana varsinaisista taistelutoimista.

Varusmiespalveluksen kestolla ei ole kriisin tullessa mitään merkitystä. Silloin nimittäin rekrytoidaan vauhdilla myös ne, jotka on vapautettu rauhanajan asevelvollisuudesta. Heidät pikakoulutetaan sotilaiksi, Tuntemattoman sotilaan Lahtisen sanojen mukaan kapitalistin rahapussin puolustajiksi. Tällaisen armeijan tappiot ovat tietenkin hirvittävät, mutta sen sotilaat ovatkin ylimmän säädyn kannalta liikaväestöä.

Emme me kaipaa keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta, palkka-armeijasta tai varusmiespalveluksen pituudesta. Maanpuolustustahtoa löytyy silloin, jos puolustettavana on jotain jokaiselle arvokasta. Yhteiskunnan on oltava sellainen, että se on puolustamisen arvoinen. Sääty-yhteiskunta ei suurimmalle väestönosalle sitä ole. Ei sellainen ole maanpuolustuksesta kiinnostunut, jolla ei ole mitään puolustettavaa.

Kirjailija Kalle Päätalon isä oli 30-luvulla suuttunut pojalleen tämän aikeista liittyä Suojeluskuntaan. ”Mitä sinulla ja minulla, yleensä meikäläisillä pieneläjillä on isänmaata? Ei ole kuin pihkaiset ryysyt ja voirasia. Se on ihan sama viekö nuo venäläinen tahi kiinalainen eli vaikkapa hottentotti.”