Ymmärryksen puutetta

Pääministeri Kiviniemi ehdotti vaalitäkynä, että ns. pakkoruotsi voitaisiin poistaa muutamista itäsuomalaisista kouluista ja opettaa sen tilalla venäjää. Vähän samansuuntainen on Vihreiden hyväksymä ohjelma, jossa tosin ruotsin opetus säilyy pakollisena, mutta itäsuomalaisissa kouluissa se voitaisiin korvata venäjällä. Sillä ehdolla tietenkin, että myös ruotsin kielen opiskelu mahdollistetaan.

Näissä molemmissa ehdotuksissa on kyllä järkeä, mutta niistä puuttuu ymmärrys. Toteutuessaan molemmat ehdotukset asettaisivat venäjää ruotsin sijaan lukeneet käytännössä elinikäiseen virkakieltoon, koska he eivät osaa ruotsia. Kiviniemi ehdotti erivapauden käyttämistä virkanimityksissä ja Vihreät haluavat poistaa yliopistoista virkamiesruotsin kielikokeen.

Erivapauden käyttäminen koulunkäyntikunnan perusteella on lainvastainen menettely. Erivapautta voidaan käyttää vain yksittäistapauksissa täytettäessä tiettyä nimenomaista virkaa, eikä sitä voida laajentaa rikkomatta perustuslain tasavertaisuusvaatimusta. Virkamiesruotsin kielikokeen poistaminen olisi myös vastoin perustuslakia, ellei ruotsinkielisiä palveluja pystytä takaamaan jollain muulla tavoin. Ehdotus palvelun järjestämisestä “muulla tavoin” jää roikkumaan ilmaan, koska sitä tapaa ei nähtävästi kukaan ole miettinyt.

Jos ruotsi korvataan venäjällä muutamissa kouluissa, asetetaan näiden koulujen oppilaat tulevaisuuden viranhaussa eriarvoiseen asemaan. Jos virkamiesruotsi poistetaan, vaarannetaan äidinkielenään ruotsia puhuvien palvelujen saatavuus. Asia on ihan kuten Wallin, Virkkunen ja Urpilainen ovat sanoneet: ehdotukset ovat perustuslain vastaisia.

Perustuslain 17 §:n mukaan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Kansalaisella on oikeus käyttää tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa äidinkieltään, suomea tai ruotsia. Julkisen vallan on huolehdittava molempien väestöryhmien yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Tämä on harvinaisen selvää tekstiä, jota ei voi ohittaa millään verukkeella.

Nyt joku sanoo, että sitten perustuslakia on muutettava. Mikäpäs siinä, mutta se ei olekaan ihan yksinkertaista. Perustuslain 73 §:n mukaan perustuslain muutos on pantava äänten enemmistöllä lepäämään vaalien jälkeisiin ensimmäisiin valtiopäiviin, jossa sen hyväksyminen vaatii 2/3 määräenemmistön. Kiireellisenä muutos voidaan saada aikaan jo samoilla valtiopäivillä, mutta kiireelliseksi julistaminen vaatii peräti 5/6 enemmistön ja sen jälkeen hyväksymiselle on saatava 2/3 enemmistö.

Tässä kohtaa vaaliteemoja etsiviltä puolueilta on loppunut ymmärrys, tai sitten tarkoituksena on tosiaan vain lisätä kannatusta. Pakkoruotsin poistaminen vetoaa kyllä tunteisiin puolin ja toisin, mutta perustuslain muuttaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Luuleeko jokin puolue ihan oikeasti saavansa jopa 5/6 tai edes 2/3 enemmistön ehdotuksensa taakse? Tuskinpa luulee, joten kyse on pelkästä vaalitaktiikasta. Luotetaan siihen, että ei kansa kuitenkaan tajua, miten mahdottoman tehtävän edessä ollaan.

Koko kielikysymys on hakemalla haettu ja täysin epäolennainen asia jopa vaaliteemaksi. On helppo huutaa kovalla äänellä sellaisesta asiasta, jonka toteuttaminen on käytännössä mahdotonta.