Maksullinen jokamiehenoikeus

Ympäristön turmelemisessa ja hyväksikäytössä profiloituneet ministerimme Sirkka-Liisa Anttila ja Paula Lehtomäki aikovat selvittää, voiko kansallispuistot muuttaa maksullisiksi. Taustalla on hallituksen vaatimus säästää kansallispuistojen ja retkeilyalueiden ylläpidosta viisi miljoonaa euroa ensi vuonna. Tämä tietää ainakin luonto-oppaiden ja kunnossapitoväen irtisanomisia, luontotalojen aukioloaikojen lyhenemisiä ja retkeilyalueiden hoidon heikentämistä.

Anttila haluaa selvittää, voidaanko retkeilystä alkaa periä maksuja. Lehtomäki sanoo olevansa avoin käyttäjien tulorahoitusmallille, jota pitää pohtia vakavissaan. Lehtomäen kauniisti muotoillut sanat tarkoittavat täsmälleen samaa kuin Anttilan suorasukaisempi versio asiasta.

Nykyisin kansallispuistot ja retkeilyalueet rahoitetaan verovaroin. Näin on haluttu turvata kaikille lompakkoon katsomatta mahdollisuus patikoida ja retkeillä luonnossa, käyttää valtion kustantamia polttopuita ja istahtaa siivotulle nuotipaikalle pelkäämättä istuvansa suoraan ihmissontaan. Myös opaspalvelut ovat ilmaisia luonnosta vieraantuneille ja luontotaloista saa kiinnostavaa tietoa ilmaiseksi.

Nykyisen käytännön mukaan kansallispuistot toimivat verovaroin rahoitettuina vetovoimatekijöinä. Niiden ympärille sijoittuvat yksityiset yritykset tarjoavat majoitusta, ruokailua ja muuta maksullista matkailupalvelua. Niitä ei kenenkään ole pakko käyttää, vaan retkeillä voi ilmaiseksi. Nyt ministerit suunnittelevat avoimin mielin kansallispuistojen pääsymaksun mahdollisuutta.

Minä voin antaa ministereille selvityksen ihan tässä ja nyt, vieläpä ilmaiseksi. Suomessa on olemassa sellainen lakiin kirjaamaton oikeushyvä kuin jokamiehenoikeus. Se tarkoitaa sitä, että jokaisella on oikeus kulkea kenen tahansa maalla ja poimia sieltä luonnonvaraisia marjoja ja sieniä. Tulenteko ja leiriytyminen on sallittua maanomistajan luvalla. Jokamiehenoikeus koskee myös kansallispuistojen alueita, elleivät ministerit satu sitä tietämään. Kenelläkään ei ole oikeutta periä pääsymaksua pelkästä luonnossa liikkumisesta.

Ministerit voivat ajaa alas vuosikymmenien työn tulokset hetkessä, kuten Kolin kansallispuiston johtaja toteaa. Opaspalvelut voidaan tehdä maksullisiksi, samoin luontotalojen tarjoama tieto. Nuotiopuistakin voidaan periä maksu, mutta se tietää sitten sitä, että nuotiopaikkojen läheltä katoavat kuivat oksat hyvin nopeasti. Metsässä kun on usein tapana tehdä nuotio. Paikat voidaan myös jättää siivoamatta tai sitten voidaan periä erillinen siivousmaksu niiltä, jotka haluavat sen maksaa.

Pääsymaksua kansallispuistoon ei voida määrätä murtamatta jokamiehenoikeutta, tämä pitäisi ministereidenkin ymmärtää. Vain yksittäisistä ja erikseen ostettavista palveluista voidaan periä maksua. Omin päin ja omin eväin patikoivalta ei voida laskuttaa mitään, koska jo pakollinen siivousmaksu olisi pääsymaksun luontoinen.

Nämä kaksi ministeriä kunnostautuvat milloin missäkin asiassa, mutta eivät he aiemmin ole näin lyhytnäköisesti asioita suunnitelleet. Tai sitten he ovatkin kaukaa viisaita ja katsovat jokamiehenoikeuden aikansa eläneeksi. Halutaanko luonto maksukykyisten yksinoikeudeksi?  Ministerit saattavat yllättyä luonnonystävien vastustuksesta, vaikka kallis selvitys epäilemättä suositteleekin kaiken muuttamista rahaksi.