Toimivallan rajat
Joskus kunnanvaltuutettujen tietämättömyys oman toimivaltansa rajoista hämmästyttää. Vielä kummallisempaa on, että valtuustot ovat ihan itse siirtäneet omaa toimivaltaansa lautakunnille, mutta ihmettelevät asian ajankohtaistuessa, että kuka peeveli varasti meiltä toimivallan.
Tohmajärven valtuusto sai eteensä sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen vanhusten palvelurakenneuudistuksesta. Päätös tuotiin valtuustolle vain tiedoksi, mutta siitä huolimatta valtuusto onnistui äänestämään siitä kaksi kertaa ja merkityttämään pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.
Ensin ehdotettiin asian palauttamista takaisin lautakunnalle uudelleen valmisteltavaksi siten, että asiasta tekee lopullisen päätöksen valtuusto. Asian käsittelyä päätettiin jatkaa äänestyksen jälkeen ja tässä vaiheessa vastaehdotuksen tehnyt vaati pöytäkirjaan eriävää mielipidettä. Sitten ehdotettiin palvelurakenneuudistuksen hylkäämistä. Pitkän keskustelun jälkeen vastaehdotus hylättiin.
Mikähän tässä meni pieleen? Vastaus on, että ihan kaikki. Kun lautakunnan päätösvaltaan kuuluva asia tuodaan valtuustolle vain tiedoksi, ei siitä voi tehdä mitään muuta päätöstä kuin merkitä asia tiedoksi. Tällaista perussääntöä eivät kaikki Tohmajärven valtuutetut tunnu ymmärtävän. Asiassa oli se hyvä puoli, että suurin osa keskustelusta koski valtuuston päätösvaltaa tai sen puuttumista. Sitä en tiedä, päästiinkö keskustelussa ongelman ytimeen. Ilmeisesti päästiin, koska eräs valtuutettu oli tiedustellut, milloin valtuustolta vietiin hampaat.
Ei valtuustolta kukaan ole hampaita vienyt, vaan se on ihan itse lahjoittanut ne pois. Valtuuston toimivallan rajoituksista päättää lain lisäksi valtuusto itse. Vahvistamalla valtuuston työjärjestyksen ja kunnan hallintosäännön valtuusto on luovuttanut pois omaa toimivaltaansa. Tämä on tapahtunut ilmeisen huomaamatta, koska asia tajutaan vasta jälkikäteen konkreettisessa tilanteessa.
Säännöt vaikuttavat mitättömältä ja tylsältä asialta kaikkine pykälineen, joten niihin ei ehkä hyväksymisvaiheessa viitsitä paneutua kunnolla. Syytä kuitenkin olisi, sillä noudatettaessa orjallisesti Kuntaliiton mallisääntöjä päädytään poikkeuksetta järjestelyyn, jossa valtuusto päättää vain suurimmista linjauksista. Kaikki muu päätetään muualla. Mallisäännöstä voi tietenkin poiketa suuntaan tai toiseen, mutta elleivät valtuutetut tuo selvästi esille haluaan pitää päätösvalta omissa käsissään, ei se niissä pysy. Ainoa vaihtoehto on muuttaa sääntöjä jälkikäteen.
Tässä korostuu taas kerran tarve järjestää valtuutetuille säännöllistä koulutusta. Varsinkaan uusi valtuutettu ei useimmiten ole alan ammattilainen, joten hänen käsityksensä omasta päätösvallastaan on yleensä epäselvä. Joku luulee voivansa päättää ihan kaikesta maan ja taivaan välillä ja joku toinen epäilee, ettei voi päättää oikein mistään.
Virkamiehen kannalta tietämättömät valtuutetut ovat hyödyllisiä kumileimasimia, mutta yllättäen he voivat valaistuksen hetkellä muuttua hankaliksi. Kuten nyt Tohmajärvellä, jossa tuhlattiin kaikkien aikaa perusasioiden opetteluun. Päätellen kahden äänestyksen järjestämisestä asiassa, jossa ei voi tehdä mitään päätöstä, käytetty aika meni vieläpä hukkaan.
Oheisessa tapauksessa on järkyttävää, ettei kukaan valtuutetuista osannut ottaa asiaa ns.hanskaan eli todeta, ettei tässä nyt ole kuin tiedoksimerkitsemisen valta. Missä on oma ajattelu, missä on tieto kuntalaista?
Vaalien jälkeen kunnissa (ainakin osassa) pyritään valitsemaan lautakuntiin asiantuntijajäseniä parhaimman mukaan, jotta sieltä tulisi hallitukselle ja aikanaan valtuustolle asiantuntijatietoa. Mutta: jos asiantuntijatieto ei miellytä – jos vaikka esitetään perustellusti sote-puolelle lisätarvetta esimerkiksi muistisairaiden hoitoon – hallitus katsoo vain, että talousarvion määrärahat ylittyvät. Pahimmassa tapauksessa hallitus käyttää otto-oikeuttaan delegoituihin asioihin ja tekee päätöksensä tai esityksensä valtuustolle (asiasta riippuen) heikentäen kuntalaisten palvelujen toteumista. Tiedän muutamankin kunnan, joissa hallitus ottaa melkein jokaisen ko. lautakunnan asian käsittelyyn ja tekee omat päätöksensä. Missä on asiantuntijalautakuntien arvo?
Eräs jututtamani kuntapoliitikko, jota jopa arvostan, totesi: ”Kaikki viisaus ei asu hallituksessa”.