Kyökin kautta
Pohjois-Karjalan ely-keskuksen elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -yksikön päällikkönä on jo reilut kaksi kuukautta toiminut Tulikiven entinen henkilöstöpäällikkö. Elinkeinoelämän johtohenkilöt ovat koko tämän ajan kilvan kiitelleet, että nytpä saatiin meidän mies asialle. Näin kirjoittaa Karjalainen tänään.
Julkiseen johtovirkaan on siis saatu elinkeinoelämän puolelta loikannut mies. Siinä ei ole mitään outoa, mutta siinä on, että tämä julkinen virka on ilmeisesti ollut haettavana tiskin alta. Edes tämä virkaan valittu ei ollut tiennyt viran olevan haettavana, ennen kuin siitä hänelle yksityisesti kerrottiin. Viestiä toivat Pohjois-Karjalan kauppakamarin toimitusjohtaja, TE-toimiston johtaja ja ely-keskuksen johtaja. Sillä tavalla sitä pitää julkisia virkoja täyttää. Milloinkahan kauppakamari on saanut valtuudet täyttää valtion virkoja omilla ehdokkaillaan?
Lääninhallitukset korvanneet AVI:t ja Ely:t näyttävät olevan virkojen täytössä samanlaisia salaseuroja kuin maakuntaliitotkin. Tieto avoimista viroista kerrotaan vain sopiville ehdokkaille. Julkiseen virkaan pitäisi kuitenkin jo lain mukaan olla julkinen ja avoin haku, jossa paikka julistetaan haettavaksi ja hakijoiden tiedot kerrotaan julkisesti. Nämä kyökin ovesta tulleet ovat siitä salaperäistä väkeä, ettei heistä oikein koskaan tiedä, millä ansioilla heidät on tehtävään valittu. Onko henkilö varmasti pätevä vai muuten vain sopiva? Meidän mies? Sukulaispoika? Salarakas? Sitäpä emme voi tietää.
Ihan samaa tautia on liikkeellä kunnissakin, mutta siellä yleensä noudatetaan tarkemmin lain kirjainta, vaikkakaan ei henkeä. Savolainen Leppävirran kunta julisti kesällä haettavaksi kunnansihteerin viran. Prosessi eteni normaalisti ja pätevä henkilö valittiin. Hän kuitenkin kieltäytyi heti valinnan jälkeen. Koska ketään ei oltu valittu varalle, julistettiin virka uudelleen haettavaksi. Nyt rupesi löytymään sopivia hakijoita. Erityisesti Kiteen hallintojohta on nousemassa kovasti esille.
Kummallisinta tässä on se, että jo ensimmäisellä kierroksella oli hakijana parikymmentä vuotta Leppävirran hallintosihteerinä toiminut, pätevä ja sopiva henkilö. Hän ei jostain syystä tunnu mitenkään kelpaavan päättäjille.
Helsingin kaupungilla oli 90-luvulla ja lienee vieläkin tapana, että uusi apulaiskaupunginjohtaja vaihtoi koko esikuntansa. Kaupunginsihteerin virkoihin tupsahteli milloin mistäkin päin aivan outoja ihmisiä, joilla kaikilla ei ollut edes tehtävään vaadittavaa pätevyyttä. Niinpä pätevyysvaatimuksia muutettiin “vastaamaan paremmin nykyajan vaatimuksia”, kuten asiaa perusteltiin. Joillekin heistä koko kunnallishallinto tuntui olevan ensi alkuun täysin käsittämätön kokonaisuus ja joskus heitä piti neuvoa ihan kädestä pitäen. Yritin hölmöyttäni pyytää joskus heitä sijaisekseni kaupunginhallituksen pöytäkirjanpitäjäksi. Yksi kieltäytyi vedoten täydelliseen osaamattomuuteensa ja toinen piti yhtä ainoaa sijaisuuttaa sopimattomana omalle arvolleen.
Kun Herra antaa viran, niin Hän antaa myös järjen sen hoitamiseen, sanotaan. Kyllähän kokemus opettaa, mutta kysyä sopii, kenen etua sivuoven kautta tuleet virkamiehet oikein palvelevat? Esimiestensä, heidät sisään lobanneiden tahojen vai kansalaisten?