Vähemmän ja parempaa

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus vaatii, että hallintolain pykälää selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä noudatetaan sekä lainsäädännössä että hallinnossa. Säädösten ja hallinnon huono kieli sotkee ymmärrettävyyden jopa niin, että se on uhka tasavertaisuudelle. Periaatteessa kansalaisen tulisi ymmärtää kaikkia säädöksiä, jotta laki olisi kaikille sama. Laki ei ole kaikille sama, jos sitä ei ymmärretä.

Kotus on ihan oikealla asialla. Lainvalmistelijoiden työ on hankalaa tasapainoilua, koska lakitekstin pitää olla täsmällista ja tyhjentävää. Samalla sen kuitenkin tulisi olla selkeää ja hyvää kieltä, jota jokainen pystyy ymmärtämään. Suomessa on sellainen periaate, että kun laki on julkaistu Suomen Säädöskokoelmassa, sen katsotaan olevan jokaisen kansalaisen tiedossa. Sen jälkeen kukaan ei voi vedota siihen, että ei tiennyt lain olemassaolosta tai sisällöstä.

Ei Säädöskokoelmaa tietenkään kukaan lue säännöllisesti, mutta siitä huolimatta lakien pitäisi olla jokaisen ymmärrettävissä ilman tulkkina toimivaa juristia. Muuten tulee kiusaus todeta, että jos joku ei osaa sanoa asiaa ymmärrettävästi, ei hän luultavasti ole itsekään sitä ymmärtänyt. Se olisi kuitenkin vähän liian yksinkertaistettua, joten vika lienee ammatillisessa urautumisessa. Kun asia on täysin selvä itselle ja kollegoille, ei osata paneutua tavallisen lukijan asemaan.

Yksi syy lakien kielellisiin puutteisiin on säädöstehtailu. Uusia lakeja suolletaan ennätysvauhtia, joten kiire näkyy väistämättä myös lopputuloksessa. On jopa käynyt niin, että vasta eduskuntakäsittelyssä on korjattu lakitekstin selviä virheitä ja ristiriitaisuuksia.

Tulisimme toimeen vähemmällä lainsäädännöllä ja ensimmäiseksi pitäisi karsia pois kaikki turhat lait. Turhilla tarkoitan sellaisia lakeja, joita ei voida valvoa ja joita ei ole tehokkaasti valvottaviksi tarkoitettukaan. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta mainitsen tässä vain sellaiset turhuudet kuin heijastinpakko, pyöräilijän kypäräpakko, kännykän käyttökielto ajon aikana ja tupakan hallussapito alaikäisenä. Itse voitte muistella lisää.

Näitä lakeja perustellaan sanomalla, että yhteiskunta antaa signaalin, että jokin käytös ei ole suotavaa. Tosiasiassa niillä annetaan sellainen signaali, että jokainen laki on vain jonkinlainen suositus, jota kansalaisen toivotaan noudattavan.

Tällaisen ajattelun vaivihkainen leviäminen tekee hallaa yleiselle lainkunnioitukselle. Lisäksi se pakottaa poliisin priorisointiin, johon sen ei pitäisi koskaan joutua. Poliisin tehtävänä on valvoa voimassaolevan lain noudattamista valikoimatta, mutta käytännön resurssipula pakottaa valikoimaan.

Koska poliisi kuitenkin yrittää parhaansa, tulevat turhat lait kalliiksi. Ne työllistävät poliisin lisäksi syyttäjiä ja tuomioistuimia. Vaarana on tuomioistuinten ruuhkautuminen, josta seuraa syyteoikeuden vanheneminen. Tämä on omiaan vähentämään lisää yleistä lainkunnioitusta.

Oikeusministeri Brax tuntuu kunnostautuvan uusien lakien tuomisessa eduskunnan päätettäväksi. Kysyä sopii, kuinka paljon lakitehtailussa on kyse profiloitumisesta vaalien alla. Lisäksi ainakin minulla herää sellainen epäilys, että lainsäädännöllä lakaistaan ongelmia maton alle. Kun jostain asiasta on säädetty laki, on eduskunta työnsä tehnyt. Poliisi ja oikeuslaitos huolehtikoot lopusta parhaan kykynsä mukaan.