Joka ottaa taatakseen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmestyi viimeinkin kameroiden eteen puhumaan mahdollisesti Irlannille myönnettävästä takauksesta. Tavallisesti hän on hyvin kernaasti ilmestynyt ihan pyytämättä kehumaan milloin mitäkin fantastisena pitämäänsä asiaa, mutta nyt huhut Irlannin tilanteesta velloivat monta päivää ilman ministerin kannanottoa.

Tuskaiselta Katainen näytti. Otsalla kihelmöi hiki ja katse oli pälyilevä. Hän on epäilemättä viettänyt monta unetonta yötä miettien EU:n taloustilannetta. Vielä enemmän hän lienee miettinyt sitä, kuinka ihmeessä hän saisi nyt tungettua tämän asian äänestäjien kurkusta alas ruotoineen juuri vaalien alla. Välipäivinä uutisissa haastateltiin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtajaa Sixten Korkmania, joka varovaisin sanankääntein pohjusti tulevaa shokkia.

Tilanne on nyt toinen kuin viime kevään Kreikan tukipaketissa. Silloin Suomi myönsi Kreikalle 1,6 miljardia euroa suoraa lainaa ilman mitään vakuuksia. Kun oppositio ehdotti eduskunnassa vakuuksien vaatimista, suuttui Katainen ihan silminnähden ja haukkui opposition yhteistyökyvyttömäksi. Nyt näyttää siltä, että Kreikka ei aiokaan maksaa velkojaan, joten sinne menivät nekin rahat.

Nyt Suomi joutunee myöntämään Irlannille takauksen peräti 8 miljardin euron veloista. Keväästä viisastuneena Katainen aloitti selityksensä kertomalla vaadittavista vakuuksista. Tosin hän epäili itsekin, ettei niitä saada, mutta kovasti niitä kuitenkin yritetään. Tulevia vaaleja ajatellen ajankohta ei juuri voisi olla huonompi.

EU:ssa on kyse isoista asioista, mutta takauksen perusidea on ihan sama kuin takauksen yleensä: Joka ottaa taatakseen, ottaa myös maksaakseen. Ellei päävelallinen kykene velkaansa maksamaan, sen maksaa takaaja. Takaaja voi vaatia ja saada vakuudeksi pantin, mutta mikähän mahtaisi olla sellainen pantti, jonka Irlannin valtio pystyisi kaikille takaajilleen antamaan?

Jatkan vielä vertailua yksityishenkilöihin. Jos naapuri pyytää minua lainansa takaajaksi, minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Voin joko suostua tai kieltäytyä. Jos suostun, niin otan riskin joutua itse maksumieheksi. Jos kieltäydyn, lopettaa naapuri tervehtimisen vähäksi aikaa. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos Suomi kieltäytyisi takaamasta Irlannin lainaa?

Tuskinpa maailma tai edes EU siihen kaatuisivat. Jos kuitenkin on olemassa jokin sellainen sitoomus tai velvoite, joka pakottaa Suomen takaajaksi, niin minä haluaisin kuulla sen ihan suoraan. Haluaisin ministerin kertovan, että Suomella ei ole itsemäärämisoikeutta edes näin perustavaa laatua olevassa taloudellisessa asiassa.