Liian helppo nakki

Tikkukaramellin varastamisen lapselta väitetään olevan helppoa, mutta vielä helpompaa oli kavaltaa eduskunnan urheilukerhon rahoja. Kerhon rahastonhoitajana toiminut virkamies onnistui kymmenen vuoden aikana kavaltamaan yli 136 000 euroa tilintarkastajien tajuamatta mitään. Eivät he olisi huomanneet asiaa vieläkään, elleivät kerhon rahat olisi päässeet loppumaan.

Virkamies on nyt oikeudessa törkeästä kavalluksesta syytettynä, joten oikeus käsitelköön asian ja antakoon tuomionsa. Teossa ei ole mitään puolusteltavaa, mutta ihmetellä silti sopii, miten tällainen toiminta on mahdollista.

Vastaus on, että tilaisuus teki varkaan. Virkamies toimi 15 vuotta kerhon rahastonhoitajana ja kavalluksia hän jatkoi kymmenen vuoden ajan. Hän oli koko ajan ainoa, jolla oli tilinkäyttöoikeus. Ilmeisesti hän viiden ensimmäisen vuoden aikana huomasi, että kukaan ei piittaa tipan vertaa kerhon rahankäytöstä. Kun rahaa oli ja joka vuosi saatiin budjetista lisää, ei kerholaisia asia kiinnostanut.

Hämmästyttävintä on, että väärennetyt ja leikkaa-liimaa -systeemillä tehdyt tiliotteet ja tilinpäätökset menivät vuodesta toiseen läpi tilintarkastuksessa. Tilintarkastajina toimivat ns. maallikkotilintarkastajat ja tässä tapauksessa he kaikki olivat kansanedustajia. Puolustuksen mukaan tilintarkastajat eivät kaiken todennäköisyyden mukaan ole koskaan tehneet tositetarkastusta tai edes vilkaisseet kirjanpitoa. He vain allekirjoittivat täysin hihasta vetäistyn tilinpäätöksen.

On erittäin noloa, että eduskunnan virkamies käyttää asemaansa väärin rikollisesti. Vielä nolompaa on, että sen sallitaan jatkua kymmenen vuotta. Kaikkein nolointa on se, että sekä kerhon johto että erityisesti tilintarkastajat ovat laiminlyöneet kaikki tehtävänsä.

Joku tutkiva journalisti saisi penkoa esille kaikkien näiden vuosien aikana tilintarkastajina toimineiden nimet. Kansaa saattaisi kiinnostaa, kuka on niin laiska tai tomppeli, ettei viitsi edes katsoa tilinpäätösaineistoa, vaan allekirjoittaa silmät ummessa kaiken eteensä tuotavan. Nämä samat ihmiset istuvat eduskunnassa päättämässä valtion budjetista ja kaikista muista jokaisen elämään vaikuttavista asioista. Jos heidän asenteensa näin pienissä asioissa on huolettoman luottavainen, niin miten he mahtavat suhtautua isoihin asioihin?

Eduskunnassa on varmasti kerhoja joka lähtöön, mutta niiden tarpeellisuutta ei tietenkään saa epäillä. Se olisi pikkuasioista ruikuttamista ja alhaista populismia. Ehkä kuitenkin nyt vahingosta on viisastuttu ja tilintarkastus annetaan ammattilaisten käsiin. Kansanedustajat ovat jo oman kyvyttömyytensä tilintarkastajina osoittaneet.