Valittaminen kielletty

Koko ministerinuransa ajan oikeusministeri Tuija Brax on kaventanut kansalaisten valitusoikeutta hallinnollisista päätöksistä. Ihan muutaman vuoden sisällä on estetty ilman valituslupaa valittaminen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen mm. verotusta, ulkomaalaisasioita ja toimeentulotukea koskevista viranomaisten päätöksistä. Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa mitättömän pikku-uutisen mukaan jatkoa tälle suuntaukselle.

Esityksen mukaan valituslupa vaadittaisiin kansalaisuus- ja passiasioissa, yksityisteitä ja ajokorttia koskevissa päätöksissä sekä anniskelulupa-asioissa. Näin saataisiin kuulemma turhia valituksia karsimalla purettua tuomioistuinten ruuhkaa ja lyhennettyä käsittelyaikoja.

Kunnan ja valtion paikallisviranomaisten päätöksistä valitustie kulkee pääsääntöisesti hallinto-oikeuden (HAO) kautta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Braxin aikana valittamista KHO:lle on rajoitettu jatkuvasti, koska kansalaiset tukkivat ylimmän tuomioistuimen turhilla valituksillaan.

On erittäin ärsyttävää kuulla viranomaisen suusta sanapari “turha valitus”. Sillä tarkoitetaan sellaista valitusta, joka ei ole tuonut muutosta alkuperäiseen päätökseen. Pikkuvirkamiehet kokevat tällaiset valitukset henkilökohtaisina loukkauksina ja suhtautuvat niihin nuivasti.

Kansalaisen kannalta ja juridisen oikeaoppisesti turhaa valitusta ei ole olemassakaan. On vain päätöksiä, jotka niiden kohde kokee väärinä ja epäoikeudenmukaisina. Kun valitus hylätään, se on osoittautunut perusteettomaksi, mutta ei koskaan turhaksi tai aiheettomaksi. Kansalaisen oikeusturva ja oikeudenmukaisen kohtelun saamisen tunne painavat paljon enemmän kuin virkamiesten närkästys.

Lisääntyvillä valituskielloilla pyritään nopeuttamaan käsittelyä ja purkamaan hallintotuomioistuinten ruuhkaa. Mikä sitten on aiheuttanut tämän suman? Eivät ihmiset ilkeyttään valituksia laadi, vaan syynä on päätösten kokeminen vääriksi. Yleissivistyksen taso on noussut eivätkä kansalaiset enää suostu olemaan hallintoalamaisia, joille viranomaisen sana on ehdoton laki. He haluavat ylemmän tason käsittelyn asiaansa. Valitusten määrä kertoo myös siitä, että alempien viranomaisten päätöksissä oikeasti on virheitä, joita niissä on ollut aina. Kun valittaminen estetään, niin virheet eivät paljastu.

Valittamista hallinto-oikeuksiin ei ole ainakaan vielä rajoitettu, joten niissä jutturuuhkat säilyvät. Lisääntynyt työpaine aiheuttaa sen, että sielläkin saattaa lainvastainen päätös tulla valituksesta huolimatta hyväksytyksi. Kun ylempään asteeseen valittaminen on kielletty, joutuu kansalainen nielemään raivonsa.

Säästäminen tässä kaikessa on takana. KHO:lle ei haluta antaa lisää resursseja, joten oikeusturva kärsiköön. Samalla kärsii kuitenkin myös luottamus hallintoon. Oikeusministeriö on ollut jo kauan ikävällä tiellä ja aikoo sinnikkäästi jatkaa eteenpäin.