Brändivinkkejä

Jorma Ollilan johtama isojen poikien iltakerho käytti kaksi vuotta ja puoli miljoonaa euroa Suomi-kuvan brändäykseen. Työryhmä päätyi vaivojaan säästelemättä latelemaan listan itsestäänselvyyksiä, jotka jokaisen kylän jokaisen huoltoaseman baariparlamentti olisi osannut listata päivässä.

Joutavilla jotain, ja jos ei muuta, niin mitä tahansa. Työryhmä nosti näkyvästi esille puhtaan luonnon ja juomakelpoisen veden merkityksen. Ulkomaisille sijoittajille pitäisi kuitenkin muistaa korostaa, että luontoa ja vettä saa vapaasti saastuttaa, kunhan hakee siihen asianmukaisen luvan.

Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella turvetuotanto on tappanut Jukajoen täysin elottomaksi. Siinä eivät elä enää edes pieneliöt, kaloista puhumattakaan. Turvetuottaja Vapo kiistää syyllisyytensä, mutta korostaa varmuuden vuoksi, että lupaehtoja on noudatettu tarkasti. Luvan myöntänyt Ely-keskus sanoo, että lupaa myönnettäessä ei arvattu, että suo on hapanta. Myös Ely:n mukaan lupaehtoja on noudatettu. Koska lupa on myönnetty asianmukaisesti ja lupaehtoja on noudatettu, ei kukaan aio tehdä asialle mitään.

Siinäpä meille malliksi yksi joellinen juomakelpoista vettä.

Toinen sijoittajia mahdollisesti kiinnostava asia saattaisi olla laillistettu pakkotyövoiman käyttö. Huolimatta Suomen allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista maamme lainsäädäntö mahdollistaa palkattoman pakkotyön, josta kieltäytyjää uhkaa rangaistus. Homma on vain osattava hoitaa oikein.

Maassa on ainakin 350 000 työtöntä työnhakijaa reservissä. Työnantajan kannattaa järjestää heille TE-keskuksen kanssa yhteistyössä työharjoittelupaikkoja tai työvoimakoulutusta. Näin saatu työvoima tekee työtä palkatta, vain 400 euron työmarkkinatuella ja alle kymmenen euron ruokarahalla. Nekin maksaa Kela, joten työnantajalle väki on ilmaista. Tieto kiinnostaa varmasti vaikkapa ulkomaalaisia kaivosyhtiöitä, koska orjatyöllä on kaivostoiminnassa pitkät perinteet.

Työryhmä peräänkuulutti myös yhteisöllisyyttä. Ehdotuksen mukaan mummujen ja vaarien pitää siirtää omaa osaamistaan lastenlapsille puuhailemalla yhdessä kaikenlaista kivaa. Tätä vanhusten osaamista hyödynnetään jo tehokkaasti omaishoidossa. Vanhusten laitoshoitopaikkoja vähennetään jatkuvasti tavoitteena omatoimisen kotona asumisen edistäminen. Kotihoidon henkilökuntaa ei kuitenkaan lisätä vastaavasti, vaan työ siirretään iäkkäille omaishoitajille. Ehkäpä nyt on tarkoitus siirtää myös lasten päivähoito näille pirteille ikäihmisille.

Kuten kai tuli jo selväksi, minä en ymmärrä, mihin kokonainen maa tarvitsee brändiä. Touhusta tulee mieleen 1800-luvun loppupuolen topeliaaninen elitismi, jossa sivistyneistö määritteli suomalaisen kansanluonteen. Kun nämä Saarijärven Paavot eivät sitten osoittautunetkaan ylhäältä annetun kuvan mukaiseksi, oli pettymys hirmuinen.