Epäilyrekisteri

Eduskunnassa on käsiteltävänä lainmuutos poliisin valtuuksien lisäämiseksi. Esityksen mukaan poliisi saisi oikeuden merkitä kenen tahansa henkilötiedot valtakunnalliseen rekisteriin pelkästään yksittäisen poliisimiehen epäilyn perusteella. Tarvitaan vain perusteltu epäily, että henkilö liittyy jotenkin rikolliseen toimintaan olosuhteiden, uhkailujen tai muun käyttäytymisen perusteella. Esimerkkinä tästä on esitetty tapaus, jossa joku kulkee aamuyöllä kaupungilla mukanaan arvokkaita työkaluja, joita voi epäillä varastetuksi, mutta mitään näyttöä rikoksesta ei ole.

Asiantuntijana kuultu OTL Mikael Koillinen Turun yliopistosta pitää ehdotusta perustuslain turvaamien yksityisyyden ja henkilötietojen suojan vaarantamisena. Lisäksi hänen mukaansa on olemassa vaara, että rekisteriä käytetään myös muihin kuin tarkoitettuihin tarpeisiin. Näinhän kävi silloin, kun poliisi halusi käyttää biometristen passien sormenjälkitunnistusta rikostutkinnallisiin tarkoituksiin.

Lainmuutoksen puolustajat sanovat, että lainkuuliaisella kansalaisella ei ole mitään syytä huolestua tästäkään ehdotuksesta. Eikö ole? Minäpä kerron konkreettisen esimerkin.

Muutama vuosi sitten kesäyönä ajelin Pielisen ympäri polkupyörällä. Lieksan keskustassa olin kolmen aikoihin aamuyöllä. Poliisipartio pysäytti oudon öisen pyöräiljän ja tarkisti henkilöllisyyteni. Lisäksi he halusivat katsastaa reppuni sisällön. Niihin aikoihin Lieksassa oli tehty havaintoja huumekaupan lisääntymisestä, joten en nähnyt mitään syytä kieltäytyä kohteliaasti pyydetystä yhteistyöstä.

Ei repussa tietenkään mitään laitonta ollut, oli vain muiden eväiden seassa laillisesti ostettu avaamaton viinapullo. Mikäpäs siinä, saahan sitä aikuisella ja selvällä ihmisellä viinaa repussa olla pyöräillessäkin ja poliisit toivottivat hyvää matkaa. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla toinen, jos nyt ehdotettu epäilyrekisteri olisi ollut olemassa.

Jos siinä tapauksessa olisin alkanut väitellä poliisin oikeudesta tarkastaa reppuni tai poliisit muuten vain olisivat olleet vähemmän mukavia ihmisiä, olisin saattanut päätyä rekisteriin potentiaalisena viinan salakauppiaana. Olosuhteet olisi ihan hyvin voinut tulkita epäilyttäviksi. Kerran rekisteriin päädyttyäni olisin ensimmäisiä epäiltyjä aina silloin, kun viinan salakauppaa huomattaisiin lähitienoilla. Alkuperäisen merkinnän olosuhteet olisivat jo kauan sitten unohtuneet, mutta henkilötiedot olisivat jääneet rekisteriin kummittelemaan.

Suomessa poliisin arvostus on korkealla ja se on ihan oikein. Poliisi tekee omaa ennaltaehkäisevää ja rikosten selvittämistyötään niin hyvin kuin mahdollista ja ansaitsee siihen kunnon työkalut. Uusia toimintatapoja on kehitettävä tilanteessa, jossa valtio sisäministerin puheista huolimatta pienentää koko ajan resursseja.

Poliisi ajattelee asioita oman toimintansa kannalta, joten siksi muiden on ajateltava sellaisia asioita kuin perusoikeudet ja henkilötietojen suoja. Vain erilaisia näkökulmia yhteen sovittamalla päästään kelvolliseen ratkaisuun. Epäiltyjen rekisteri on varmasti poliisin kannalta järkevältä vaikuttava toimenpide, mutta sillä voi olla arvaamattomia seurauksia.

(Juttuideasta kiitän facebook-kavereitani Anu Palosaarta ja Kari Isokivijärveä.)