Pari ennustusta

Kontiolahden kunnanjohtaja on oikeudessa syytettynä kunnianloukkauksesta. Hän oli bussimatkalla moottorikelkkasafarilta palattaessa laukonut mielipiteitään kunnan johtavalle luottamushenkilölle päin naamaa sanoen tätä hoitoa vailla olevaksi mielisairaaksi. Toisessa tapauksessa hän haukkui ravintolaillan aikana erästä toista luottamushenkilöä tunnetuksi valehtelijaksi. Kunnanjohtajan kannalta ikävää on, että bussipuheet nauhoitettiin ja niitä käytetään todisteina.

Helsingin kaksi korkeaa virkamiestä olivat lehtitietojen mukaan juovuksissa koko Romanian matkansa ajan tutustuessaan kerjäläisten asuinoloihin. Matkalla mukana ollut toisen alainen kertoi nimettömänä lehdessä, että hän ei ole koskaan ennen joutunut häpeämään toisten puolesta niin paljoa.

Nämä tapaukset ovat täysin erillisiä, mutta yhteisenä tekijänä niissä on viina ja siihen suhtautuminen työyhteisössä. Tapaukset kuvastavat myös laajemminkin johtamiskulttuuria. Kontiolahdella kunnanjohtajan ja luottamushenkilöiden suhde on varmasti pitkään ollut kireä ja jossain vaiheessa padot murtuivat. Virkamiehen asema näyttää nyt ikävältä, koska hän on puheillaan suoranaisesti loukannut esimiehiään.

Helsingin miesten tapauksessa koko asiaa ei olisi edes huomattu, ellei Suomen Kuvalehti olisi nostanut aihetta näkyvästi esille. Kenellekään Helsingin kaupungintaloa tuntevalle ei asiassa ole mitään muuta uutta kuin se, että kauan jatkuneeseen juopotteluun on nyt pakko puuttua. Se tullaan tekemään hyvin varovaisesti, koska huolimatta kauniista puheista ei talossa ole minkäänlaista yhtenäistä menettelyohjetta. Hoitoonohjaus- ja kurinpitotoimet räätälöidään tapauskohtaisesti pärstäkertoimen mukaan ottaen huomioon mahdollisten poliittisten tukijoiden mielipiteet.

Otsikossa lupasin ennustuksia, mutta sitä ennen siteeraan vanhaa venäläistä sananlaskua: Totuuksien puhujan on syytä pitää hevonen satuloituna. Ja nyt niitä ennustuksia.

Kontiolahden kunnanjohtaja tulee melko varmasti saamaan tuomion kunnianloukkauksesta. Sen jälkeen hänen luottamuksensa kunnanjohtajan virkaan asetetaan kyseenalaiseksi ja pitkän erottamisprosessin jälkeen hän joutuu pakkaamaan laukkunsa. Hän teki sen virheen, että puhui juovuksissa suunsa puhtaaksi julkisesti.

Helsingin virkamiehet tulevat selviämään pelkällä puhuttelulla tai korkeintaan varoituksella. Vanhan käytännön mukaan heidät tai ainakin toinen heistä siirretään uusiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Itsenäisyyspäivänä tulee kunniamerkki ja ylennys reservissä.

Tämän nimettömänä esimiehensä puolesta hävenneen alaisen asema on ikävämpi. Hän tulee huomaamaan joutuneensa tarkkailtavaksi. Hänen jokainen virkatoimensa syynätään tarkasti ja työaikaseuranta tapahtuu suurennuslasilla. Hänelle annetaan lisää tehtäviä, jotka ovat työteliäitä, mutta toisarvoisia. Hän saattaa joutua toistuvasti vaihtamaan työhuonetta ilman ennakkoilmoitusta, kunnes hän lopulta huomaa istuvansa jossain pienessä komerossa. Hänen yksityiselämästään juorutaan avoimesti ja häntä paheksutaan. Näin käy tietenkin vain siinä tapauksessa, että hänellä ei ole jonkin vahvan poliittisen ryhmän täyttä taustatukea.

Kuulostaako ilkeältä? Tietenkin kuulostaa, mutta ottakaa huomioon, että minä olen ollut kymmenen vuotta Helsingin kaupungintalossa töissä ja tunnen sekä kyseiset ihmiset että talon tavat.