Munaton leijona ja muita ihmeitä

Vihreiden vaalikampanjan tunnuksena on sukupuolineutraaliksi silvottu valtioleijona vihreällä pohjalla ja tunnuslauseena perioikeistolaiset arvot mieleen tuova Uusi Suomi. Minä en tosiaankaan ymmärrä, miten nämä viestittävät vihreiden ideologiaa ja poliittisia tavoitteita. En minä kyllä ymmärrä oikein mitään muitakaan linjauksia, joilla eri puolueet vaaleihin lähtevät.

Kokoomus on kuunteleva ja vihreä työväenpuolue ja SDP vaaleanpunainen unelmatehdas, jossa kaikki on yksilölle mahdollista kuin amerikkalaisessa unelmassa ikään. Urbaani kaupunkilaispuolue Keskusta aikoo rantautua työpaikoille etsimään työväestön kannatusta ja perussuomalaiset ovat työväenpuolue ilman sosialismia. Kristilliset lähestyvät jo uskonnollista fundamentalismia ja ovat ottaneet omikseen kodin, uskonnon ja isänmaan, nuo perinteiset kokoomuslaiset arvot. Vasemmistoliitto on yrittäjän puolella. On tässä vanhan selkeän poliittisen ajattelun kasvatille opettelemista.

Nykyisin ihmisillä ei taida olla selvää poliittista näkemystä edes omista ajatuksistaan, vaan liikkuvien äänestäjien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämän tietäen puolueet ovat ulkoistaneet markkinointinsa mainostoimistojen laadittavaksi, koska mainosalan ammattilaisilla on kokemusta ostajien höynäyttämisestä. Ne tekevät tarkat kyselytutkimukset siitä, mitä äänestäjät haluavat ja laativat mainoskampanjan sen mukaan. Siinä samalla koko poliittinen ohjelma tulee ulkoistettua, mutta se ei näytä puolueita häiritsevän. Tärkeintä on saada tuote myytyä ja mannekiineiksi kelpaavat oikein hyvin julkkisehdokkaat. Vaalikampanjasta on tullut puhdasta mainontaa ja markkinointia.

Onko muka niin hirveän vaikeaa tietää, mitä kansalaiset haluavat? Lukuisissa kyselytutkimuksissa on selvästi käynyt ilmi, että ihmiset haluavat ihan muutamia perusasioita hoidettavan kuntoon. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vanhustenhoito, sairaanhoito, koulutus ja työttömyyden torjuminen ovat poikkeuksetta ihmisten mielestä niitä tärkeimpiä asioita. Jokainen puolue nämä asiat lupaa hoitaa kuntoon, mutta tulosta ei näytä syntyvän. Vaikeaa se onkin, koska mainostoimistot vain myyvät tuotetta, eivät valmista sitä. Jos myös politiikan sisällön tuottaminen on ulkoistettu, niin lopputulos ei ole kehuttava.

Myönnän olevani vanhanaikainen, mutta vaadin silti politiikkaa takaisin politiikkaan. Hömppämainonnalle alan olla jo melko immuuni.