Kansan ja sen edustajien säännöt
Eilen eduskunta näytti oikein alleviivaten, että kansalla ja sen edustajilla on eri säännöt myös työttömiksi joutuessaan. Ensin hyväksyttiin laki, jonka mukaan alle 25-vuotiaan vailla koulutusta olevan työttömän nuoren saamaa toimeentulotukea leikataan 20 %, jos hän on keskeyttänyt minkä tahansa koulutuksen tai on kieltäytynyt siitä. Jos kieltäytyminen toistuu, on alennus 40 %. Tämä sama rangaistus on ollut jo yli viisi vuotta arkipäivää 25 vuotta täyttäneille, mutta nyt annetaan keppiä myös niille nuorille, jotka eivät ole päässeet opiskelemaan haluamaansa alaa.
Heti perään eduskuntaryhmät sopivat keskenään pahennusta herättäneen kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistamisesta. Lopputulos on niin etevä, että se suorastaan haisee. Näkee selvästi, että nyt päätettiin omista asioista. Sopeutumiseläke poistuu vain niiltä kansanedustajilta, jotka ensi keväänä valitaan ensimmäisen kerran eduskuntaan uusina edustajina. Sekä nyt istuvat että joskus aiemmin eduskunnassa olleet saavat sopeutumiseläkkeen, valittiinpa heidät uudelleen tai ei.
Seitsemän vuotta kansanedustajana istunut saa iästään riippumatta sopeutumiseläkkeen, joka vastaa hänelle kertynyttä edustajaeläkettä. Vajaassa kahdessa kaudessa eläkettä on kertynyt noin 1 700 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan vaikka koko loppuikä, ellei työ tai koulutus satu entiselle edustajalle maistumaan. Mitä kauemmin on kansaa edustanut, sitä suurempi on sopeutumiseläke. Täysi eläke tipahtaa tilille 15 vuoden edustamisen jälkeen ja on noin 3 600 euroa kuukaudessa.
Yleensä eduskunnan päätökset koskevat heti ja kaikkia, ilman mitään merkillisten rajojen vetämistä. Tässä asiassa edustajat jaettiin kahteen eri ryhmään sen mukaan, ovatko he edustajia jo tällä hetkellä vaiko vasta tulevaisuudessa. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu, tuumattiin eduskuntaryhmissä liikuttavan yksimielisesti omista eduista päätettäessä.
Miksi kansanedustajilla yleensä on erilainen järjestelmä kuin kansalaisilla? Eduskuntahan on päättänyt oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, mikä on oikea menettely työttömyyden kohdatessa. Kun työ mistä tahansa syystä loppuu, on hakeuduttava uusiin töihin. Ellei työtä ole, niin sitten ilmoittaudutaan TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Jos työtä ei sittenkään löydy, järjestää TE-toimisto erilaista koulutusta, työharjoittelua ja työelämävalmennusta. Näihin on pakko osallistua työmarkkinaetuuden menettämisen uhalla. Kieltäytyjä putoaa toimeentulotuen varaan ja tukea leikataan 20 % rangaistuksena kieltäytymisestä. Toistuvasti kieltäytyjältä tukea alennetaan 40 %.
Kun eduskunta on nähnyt hyväksi käyttää tällaista menettelyä kansalaisiin, niin miksi se ei sovellu työttömäksi jääneeseen kansanedustajaan? Vastaus on selvä: Mikä sopii kansalle, ei sentään sovi kansanedustajalle.