Kun köyhyys lisääntyy
Historiasta opimme sen, että emme opi historiasta koskaan mitään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL totesi virallisesti saman asian, jonka jokainen silmät auki katseleva on nähnyt jo parikymmentä vuotta: tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Köyhiä on tällä hetkellä suhteessa väkilukuun yhtä paljon kuin 1970-luvun alussa.
Tämä ei tietenkään ole mikään luonnonlaki, vaan johdonmukaisen politiikan tulos. Sen politiikan taustalla on puhdas ja alaston ahneus. Koska alaston ahneus on irvokkaan ruma, on se puettu milloin minkäkin nimisen talousteorian kaapuun.
Valumisteoria on hyvin suosittu. Sen mukaan mitä enemmän hyvää kertyy rikkaimpien pöydälle, sen enemmän pöydältä valuu yli myös köyhemmille. Tätä typeryyttä kutsutaan jatkuvan kasvun ja keskittämisen ideologiaksi. Kaikki tietävät hyvin, ettei siltä pöydältä mitään valu, vaan pöytää suurennetaan tarpeen mukaan ja sen reunoja korotetaan valumisen estämiseksi.
Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on kasvanut jo niin suureksi, että useimmat rikkaat eivät tunne yhtään köyhää. Tunne kuulumisesta ihan eri ihmislajiin aiheuttaa sen, että hyväosaisten myötätunto huono-osaisia kohtaan rapautuu. Jo nyt kuulee ihan yleisesti väitettävän, että laiskana loisivien sosiaalietuudet ovat liian suuria ja työttömät viettävät kissanpäiviä kotonaan. Hyvinvoivat eivät enää halua rahoittaa sosiaaliturvaa.
Tässä piilee vakavan yhteiskunnallisen kriisin siemen. Jos eliitti katsoo voivansa sanoutua irti yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan, eivät ne velvollisuudet silloin sido muitakaan. Välinpitämättömät rikkaat tulevat saamaan kimppuunsa toisen laidan piittaamattomat.
Tähän yhteiskunnalla on perinteisesti vain yksi ratkaisu: kontrollin kiristäminen ja rangaistusten ankaroittaminen. 1600-luvun alussa Ruotsista tehtiin hyvin nopeasti ohuen yläluokan taloudellisesti ja poliittisesti johtama maa. Mahdolliset kapinat tukahdutettiin Nuijasodan kokemusten viisastuttamina etukäteen. Kaarle IX määräsi jo vuonna 1609 Mooseksen lain otettavaksi tuomioistuimissa toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Kun rikoslaista ei löytynyt sopivaa pykälää, tuomittiin suoraan Vanhan Testamentin mukaan.
Tämä ei tietenkään onnistu enää nykyaikana, mutta oppia voidaan ihan hyvin ottaa 1920-luvun Suomesta. Sisällissodan jälkeinen vuosikymmen oli rikoslain ja rangaistuskäytäntöjen kannalta synkkää aikaa. Rangaistuksia ankaroitettiin kautta linjan, suojeluskunnat toimivat ihan virallisena kontrolliorganisaationa, kieltolaki teki tavallisista kansalaisista rikollisia, työnantajien mustat listat olivat julkisia, reaalipalkat olivat säänneltyjä ja lakonmurtajat toimivat valtiovallan siunauksella. Kontrolli oli siis ennennäkemättömän tiukkaa.
Lakia myös tulkittiin erittäin luovasti. Vuonna 1924 oikeusministeri Åkeson määräsi takavarikoitavaksi Sosialistisen Työväenpuolueen arkistot ja kirjapainot. Kun varsinaista lakipykälää ei löytynyt, sovellettiin vuoden 1734 kalastuslakia. Sen mukaan määräysten vastaiset pyydykset tuli menettää kruunulle.
Entä miten tämä hyppäys historiaan liittyy nykyaikaan? Siten, että rangaistusten ankaroittaminen on käynnissä koko ajan. Oikeusministeriö on aloittanut kiivaan työskentelyn tähän suuntaan, mutta ette te sitä huomaa. Te päinvastoin kannatatte sitä. Ankaroittaminen nimittäin aloitetaan aina sellaisista rikostyypeistä, joista annettavat kovemmat rangaistukset yleinen oikeustaju hyväksyy. Seksuaalirikoksista on aina turvallista aloittaa, koska silloin kukaan ei vastusta. En edes minä. Seuraavana ovat vuorossa omaisuusrikokset, joista annettavia rangaistuksia vaaditaan jo nyt kovemmiksi.
Myös luova laintulkinta sujuu ihan entiseen malliin. Nettikirjoittelussa lauotut typeryydet näkyvät päätyvän yhä helpommin oikeuteen. On tärkeää huomata, että nämä kirjoittelut ovat kohdistuneet nimenomaan vallanpitäjiin. Toisilleen ihmiset saavat verkossa ladella millaisia uhkauksia tahansa, mutta se ei oikeuslaitosta kiinnosta.
Vallanpitäjät haluavat turvata valtansa ja rikkaat omaisuutensa. Se onnistuu lainsäädännön avulla, koska poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta. Muistakaapa tämä, kun seuraavan kerran kuulette oikeusmninisteriön asettaman työryhmän ehdottamasta rangaistusten koventamisesta.
Hienoa, että joku osaa vielä ajatellakin tässä maassa !
Surkeaa on se, että tällaisten ajattelijoiden ääni ei tahdo kuulua arkadianmäelle asti.
Tai jos kuuluu niin sitä ei ymmärretä…enää.
Historiasta tämä kansa ei ole todellakaan oppinut mitään. Ei ainakaan nämä ihmiset, jotka kehtaavat kutsua itseään “kansanedustajiksi”. Kansanedustus on todella kaukana silloin kun maatamme myydään muka kansainvälisen kilpailukyvyn tai jonkun muun liturgian verukkeella ulkomaisille sijoittajille.
Erikseen huvittuneena olen seurannut “yrittäjäpuolue” Kokoomuksen toimia suomalaisen yrittäjän eteen.
Puhetta kyllä piisaa, mutta missä ovat päätökset, jotka oikeasti ajavat suomalaisen yrittäjän etua ?
Ei suomalaista yrittäjää juuri auta jos hänen markkina-alueensa tyhjennetään rahasta. Tämä käy näppärästi tuhoamalla kansalaisten ostovoima, jolla kansantalous oikeasti pyörii. Muutaman prosentin väestönosa, jolla rahaa sattuu olemaan ei kykene pitämään koko taloutta pystyssä.
Siksikin tuloeroihin pitäisi kinnittää huomiota. Tuloerot rapauttavat koko maan talouden. Nykyisellä veropohjalla kirstu on äkkiä tyhjä ja Katainen saa ottaa hatun kouraan ja liittyä Irlannin, Portugalin ja Espanjan jälkeen jonoon…
Yhteiskunta kun perustuu kuitenkin siihen, että kaikki soutaa. Nykyisellään osa porukasta pitää perää ja syö voileipiä kun muut kuihtuu airoihin.
Kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen on saatava palautumaan. On kyllä valitettavan totta, että ns. taparikollisia ei tulla saamaan kuriin mikäli he eivät saa teoistaan rangaistuksia. Yhteiskunta on rakentanut oikeusjärjestelmän suojatakseen itsensä ja jäsenensä. Siis molemmat. Ei pelkästään itseään.
Kurinpalautus on siis rakennettava niin, että se ei kohdistu vain yhteiskunnan vähäosaisiin.
Sillä eihän voi olla oikein, että Arska lähtee istumaan koska varastaa leipää ja miljoonien talousrikolllinen nauraa partaansa Bahamalla.
Tai ministeri tekee selkeästi läpinäkyviä sisäpiirikauppoja, eikä edes eroa.
Suotavaa olisi, että tämä kansa todellakin muistaisi uurnilla jotain.
Eikä jälleen kerran sonni housuunsa kun sitä pelotellaan tehtaiden karkaamisella kaukoitään.
Suurin osa ns. sotakorvausteollisuudesta marssii sinne muutenkin. Sillä kun ei ole täällä tulevaisuutta.
Tulevaisuudesta päättäviltä tarvittaisiin todellisia visioita maamme tulevaisuudesta. Eikä sellaiseksi riitä, että annetaan tonttimaata eurooppalaisella energiajätille.
Olisi aika nostaa esille laajempaan tietoisuuteen nykyinen laki, jossa raiskatun saama korvausraha laskee ja vähennetään hänen toimeentulotuestaan! En vain voi tai kykene ymmärtää miksi asia on näin ja tästä ei kuikaan oikein ole puhunut mitään?