Esikartanossa kuitenkin

“Kyllä minä uskallan väittää, että edes köyhimmät ihmiset Suomessa eivät missään helvetissä elä.” Näin julisti kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz käsiteltäessä nuorten toimeentulotuen leikkaamista rangaistuksena koulutuspaikan puuttumisesta.

Kansanedustajana vietetyt vuosikymmenet ovat epäilemättä koulinneet Zyskowiczin köyhyyden erikoisasiantuntijaksi ja omien äänestäjien tapaaminen Strindbergin kahvilassa on antanut erinomaista tietoa köyhimpien elämästä. Olen siis uskovinani, että mies tietää mistä puhuu.

Joku voisi kuitenkin kertoa minulle, miksi Suomi jatkuvasti rikkoo YK:n ihmisoikeuksien julistusta, EU:n perusoikeuskirjaa ja omaa perustuslakiaan pakottamalla työttömät kansalaisensa palkattomiin pakkotöihin.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon.

EU:n perusoikeuskirjan mukaan ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä eikä muuta pakollista työtä. Suomen perustuslaki edellyttää, että julkinen valta huolehtii työvoiman suojelusta. Kuitenkin meillä työskentelee jatkuvasti tuntematon määrä Suomen kansalaisia palkatta ja rangaistuksen uhalla pakkotyön määritelmät täyttävissä oloissa. Puhun tietenkin työmarkkinatoimenpiteiden kohteena olevista työttömistä työnhakijoista.

Työmarkkinatoimenpiteen nimikkeellä työtön voidaan määrätä mihin tahansa työhön, johon hänen katsotaan pystyvän. Työstä ei makseta palkkaa, koska työ on virallisesti kuntoutusta, työharjoittelua, valmennusta tai työssäoppimista. Kyseessä on kuitenkin aivan normaali työnteko, joka tuottaa työllistävälle yritykselle tulosta. Työmarkkinatoimenpiteen kohteella ei vain ole oikeutta palkkaan, eläkkeeseen, lomaan tai edes irtisanoutumiseen. Irtisanoutuminen aiheuttaa välittömästi työttömyysturvan loppumisen ja putoamisen toimeentulotuelle. Toimeentulotukea leikataan 20-40 % rangaistuksena irtisanoutumisesta.

Meillä on siis tilanne, jossa samassa työpaikassa vierekkäin samaa työtä tekevistä toinen saa lain ja työehtosopimuksen mukaisen palkan. Se toinen saa noin 400 euroa kuukaudessa työmarkkinatukea ja 9 euroa työpäivässä kulukorvausta. Työpanoksen odotetaan olevan molemmilla sama, koska palkattoman työntekijän uhkana on koko ajan työantajan ilmoitus työvoimaviranomaisille työstä kieltäytymisestä.

Ihmisoikeuksia rikotaan joissain muissa maissa, mutta eihän toki Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa. Täällä pakkotyö on hoidettu siististi lainmukaiseksi eduskunnan hyväksymällä lainsäädännöllä.  Jos Zyskowicz ja hänen kaltaisensa suostuisivat joskus oikeasti kuuntelemaan tai edes tapaamaan oikean köyhän, he eivät ehkä olisi niin varmoja asiastaan. Jos meillä ei ihan vielä helvetin sisällä ollakaan, niin portilla ainakin jo kolistellaan.

(Kiitos fb-kaverilleni Siru Erlingille tämänkertaisesta näkökulmasta.)