Joulurauhaa

Suomen Turku julisti juuri äsken joulurauhan alkaneeksi. Tapa on perinteinen ja kaunis, vaikka äkkiä ajatellen tuntuu hupsulta kokoontua kuuntelemaan, kun kaupungin virkamies käskee menemään kotiin ja olemaan kiltisti. Julistuksen tärkein sisältö on, että se, joka rikkoo joulurauhaa syyllistymällä rikokseen, on tehnyt rikoksen raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Juridisesti tämä ei pidä nykyisin paikkaansa, koska rikoslaissa ei ole tällaista rangaistuksen ankaroittamisperustetta. Joskus tämä on kuitenkin ollut ihan täyttä totta ja välillä tulee mieleen, että saisi se olla totta vieläkin.

Ihan ensimmäisiä valtakunnallisesti säädeltyjä rikoksia olivat ns. rauhanrikokset. Kuningas halusi suojella alamaisiaan turvaamalla erityisesti mm. naisrauhan, kirkkorauhan ja käräjärauhan. Näiden rikkojaa rangaistiin erittäin ankarasti, ja joulurauha on jäänne näiltä kaukaisilta ajoilta.

Joulu on hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa, joten pidättäydyn tavallisesta paasaamisestani. Siinä mielessä annan joulurauhan poliitikoille, konsulteille, virkamiehille ja jopa maakuntajohtajille ainakin huomiseen asti. En tee tätä sen takia, että he nyt yleensäkään häiriintyisivät teksteistäni. Eiväthän he edes tiedä minun olevan olemassa. Teen sen itsekkäistä syistä antaakseni itselleni joulurauhan. Teen sen myös siksi, että kukaan lukijoistani ei luulisi minun olevat täysin sieluton ja läpikotaisin kyyninen ihminen.

Viettäkää jokainen joulua haluamallanne tavalla tai olkaa viettämättä sitä mitenkään. Karkuun sitä ei kuitenkaan pääse, jos vain yleensä on millään tavalla tekemisissä ympäröivän maailman kanssa. Minun käsitykseni joulun sanomasta on suunnilleen se, että yritetään nyt edes pari päivää olla ihmisiksi.