Yksityinen peruskoulu
Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi sanomalehti Keskisuomalaisen 140-vuotisjuhlalehdessä, että Suomi ei salli Ruotsin tavoin yksityisiä peruskouluja ja lukioita. Koulussa ei ole mitään yksityistettävää, koska jokaiselle on tarjottava koulutus, mutta sen sijaan pääministeri on valmis uudistamaan palveluja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Ensin luulin tätä spekulatiivisen uhkan torjumiseksi vaalimainosmielessä, koska en ollut kuullut kenenkään aikovan yksityistää perusopetusta. Päivän muut uuutiset sen sijaan kertoivat ihan muuta. Ruotsalainen yksityisiä peruskoulutuspalveluja tuottava yritys on ollut yhteydessä opetusministeriöön ja ilmoittanut olevansa valmis perustamaan kouluja Suomeen. Ministeriö kertoi myös, että vuosien varrella useat eurooppalaiset yritykset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa asiaan.
Firmat ovat kuitenkin menettäneet mielenkiintonsa saatuaan kuulla maamme lainsäädännöstä. Perusopetuslaki nimenomaisesti kieltää opetuksen järjestämisen taloudellisen edun saavuttamiseksi. Lisäksi koulun on osoitettava käytännössä, että sille on tarvetta ja kysyntää, eikä valtioneuvoston lupa ole sittenkään itsestään selvä asia. Mukana on aina harkinta.
Tässä valossa pääministerin valmius uudistaa nopeasti palveluja muuttuvassa maailmassa saa uuden merkityksen. Kun meillä on jo yksityistetty terveydenhoito ja Räkkylän kunta on yksityistänyt jopa sosiaalitoimensa, lienee peruskoulun yksityistäminen vain ajan kysymys. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman teknisen lakimuutoksen ja niitähän on tunnetusti helppo tehdä.
Meillä toimii jo nyt yksityiskouluja, mutta ne eivät saa tuottaa voittoa. Käytännössä niitä ylläpitävät yhdistykset tai säätiöt, jotka saavat toimintaansa julkisen sektorin rahoitusta. Periaatteellinen valmius siis jo on ihan omasta takaa ja ulkomailta saadaan varmasti vetoapua. Käytännössä homma tulee toimimaan kuten kaikki muukin ulkoistaminen: Yksityinen järjestää palvelut pääasiassa verovaroin. Julkinen sektori on vain pankkiautomaatti, jolla verotulot siirretään yksityisille.
Juuri näin toimivat Ruotsin yksityiset koulut. Omituisinta tässä on jälleen kerran se, että nämä koulut tuottavat voittoa, vaikka saavat saman verran rahaa kuin julkiset koulut. Kerran televisiossa näytettiin tällaista yksityiskoulua. Luokkien, sikäli kuin niitä edes oli, oppilasmäärä näytti huitelevan jossain 50 tienoilla ja yksi opettaja katsoi päältä, kun oppilaat touhusivat kuka mitäkin. Oppilailla ei ollut edes oppikirjoja, koska ne ovat nykymetodien mukaan tarpeettomia. Kun voittoa tavoitellaan, on kaikista kustannuksista säästettävä.
Saa nähdä, millaisia valmiuksia hallituksella on vastata nopeasti muuttuva yhteiskunnan haasteisiin. Nykytrendin mukaan kaiken on oltava yksityistettyä ja kilpailutettua.