Terävän kynän sankarit

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanvaltuuston piittaamattomuus laista ja valtuuston työjärjestyksestä alkaa mennä yli kaiken ymmärryksen. Lieneekö oikeasti kysymys silkasta tyhmyydestä vai pelkästään osaamattomuudesta, mutta eilen valtuusto valitsi kahden laillisen menettelytavan sijasta yhden laittoman.

Kunnanjohtaja valitsi viime vuoden viimeisenä päivänä kunnanvaltuutetun ja kunnanhallituksen jäsenen sosiaalijohtajan viransijaiseksi 30.9.2012 saakka. Tästä päätöksestä ei tällä kertaa sen enempää, sillä asiasta on tehty oikaisuvaatimus ja aikanaan koko valinta menee hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Ei nimittäin ole ollenkaan varmaa, oliko kunnanjohtajalla oikeus täyttää viransijaisuus omalla päätöksellään näin pitkäksi aikaa ja onko valittu edes pätevä.

Valinta johtavaksi viranhaltijaksi aiheuttaa kuitenkin vaalikelpoisuuden menettämisen valtuutetuksi ja kunnanhallituksen jäseneksi. Niinpä kunnanhallitus ehdotti valtuustolle, että henkilön katsottaisiin menettävän vaalikelpoisuutensa viransijaisuuden ajaksi, eli 30.9.2011 saakka. Tarkkaavainen lukija huomaa, että kunnanjohtajan päätöksen ja kunnahallituksen ehdotuksen päivämäärien eroa on vuosi. Tämä huomattiin myös valtuustossa.

Valtuuston puheenjohtajalta ja kahdelta varapuheenjohtajalta ei mennyt sormi suuhun, vaan he lyhyen neuvonpidon jälkeen päättivät kynällä muuttaa kunnanhallituksen ehdotusta vastaamaan kunnanjohtajan päätöstä. Jokainen asioiden käsittelyn laillista järjestystä ymmärtävä huomaa heti, että puheenjohtajisto syyllistyi mitä tökeröimpään menettelyvirheeseen.

Valtuuston päätöksen pohjana on aina oltava kunnanhallituksen ehdotus. Sitä ei voi muuttaa kukaan muu kuin kunnanhallitus itse. Kaikkein viimeksi sitä saavat mennä muuttamaan valtuuston puheenjohtajat, vaikka kyseessä olisi huolimattomuudesta tapahtunut virhe.

Asian olisi voinut ratkaista kahdella eri tavalla laillisesti. Ensimmäinen ja vaikeampi tapa on, että valtuuston kokous olisi keskeytetty ja kunnanhallitus olisi pitänyt pikakokouksen, jossa se olisi muuttanut ehdotustaan. Helpompaa olisi ollut tehdä kunnanhallituksen ehdotuksesta poikkeava vastaehdotus ja hyväksyä se. Kumpikaan näistä tavoista ei siis juolahtanut kenenkään paikalla olevan mieleen, vaan päädyttiin terävällä kynällä piirrettyyn laittomuuteen.

Rivivaltuutetuilta ei voi vaatia täydellistä osaamista ja puheenjohtajillekin voi tulla virheitä. Nyt näyttää jo pahasti siltä, etteivät edes kunnajohtaja ja sihteerinä toimiva hallintojohtaja ymmärrä kuntalakia ollenkaan. Juuri heidän tehtävänsä olisi ollut avata lakikirja kuntalain kohdalta ja katsoa, mitä 53 § sanoo valtuustoasioiden valmistelusta. Tarkempia ohjeita saa valtuuston omasta työjärjestyksestä.

Kommentit (3)
  1. Tulihan se sinne, olivat kunnanmäellä vähän mietteliäitä, että jokohan taas tuli mokattua????

  2. Onneksi en asu Juuassa. Asun… voikohan näihinkään luottaa?

Kommentointi suljettu.

Oikeutta Amerikan malliin

Oikeusministeri Tuija Braxilla on omituinen hinku yrittää kammeta suomalaista oikeusjärjestelmää angloamerikkalaiseen suuntaan. Hän on koko ministerinuransa ajan yrittänyt uittaa järjestelmään amerikkalaisista lakisarjoista tuttuja menettelytapoja, kuten  erilaisia sopimuksia syyttäjän kanssa. Tällainen käytäntö on arkipäivää angloamerikkalaisessa common law-järjestelmässä, mutta on vierasta eurooppalaisellle oikeudelle. Ainakin sen pitäisi olla.

Jo viime talvena Brax asetti työryhmän pohtimaan keinoja nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Taustalla kummittelevat yli 50 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saatua tuomiota oikeudenkäynnin viivästymisestä ja vielä suurempi määrä huomautuksia. Sen sijaan, että poliisille ja tuomioistuinlaitokselle suunnattaisiin lisäresursseja, aiotaan rajoittaa esitutkintaa ja oikeudenkäyntejä.

Kesälomakiireissään eduskunta päätti jo 24.6.2010, että valittaminen alioikeudesta hovioikeuteen on tämän vuoden alusta lähtien pääsääntöisesti kiellettyä. Nyt suunnitellaan ihan vakavissaan, että esitutkinta ja siten tietysti myös oikeudenkäynti rajattaisiin koskemaan vain osaa saman henkilön tekemistä rikoksista laajoissa juttukokonaisuuksissa. Tässä näyttelisivät olennaista osaa sopimukset syyttäjän kanssa: epäilty tunnustaisi osan rikoksista ja siitä hyvästä loppuja rikoksia ei edes tutkittaisi. Lisäksi tunnustaminen lieventäisi rangaistusta. Näiden kaikkien suunnitelmien tarkoitus on vain nopeuttaa oikeudenkäyntejä.

“Tunnustaminen jo esitutkintavaiheessa säästäisi niin poliisin, syyttäjien kuin tuomioistuintenkin työtä”, todistelee Brax tietämättömyyttään. Hän tuntuu kuvittelevan, että tunnustus lopettaa automaattisesti esitutkinnan ja syyllisyys on selvä. Jos asia menisi näin, niin minä voisin tunnustaa tehneeni Tulilahden kaksoismurhan ja saada tunnustukseni ansiosta lievemmän rangaistuksen, vaikka olin tekohetkellä satojen kilomerien päässä asuva nelivuotias. Legaalisen todistusteorian mukaan tunnustus on täysi näyttö, mutta sen teorian rippeistäkin maassamme luovuttiin jo vuonna 1948.

Tunnustus- ja sopimismenettelyä tultaisiin Braxin mukaan käyttämään lähinnä monimutkaisissa talousrikoksissa. Epäilty tunnustaisi jotain, loput jätettäisiin tutkimatta ja tuomioistuin toimisi kumileimasimena sinetöiden syyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen. Oikeudenkäynti olisi nopeaa ja joustavaa; itse asiassa se mahtuisi hyvin tunnin mittaiseen amerikkalaiseen lakisarjaan. Rikollinen pääsisi lyhyen rangaistuksen jälkeen nauttimaan tutkimatta jätettyjen rikosten hedelmistä ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Ainoat kärsijät olisivat laillisuus ja oikeudenmukaisuus, mutta ainakin prosessi olisi nopea.

Isot talousrikosvyyhdet ovat monimutkaisia ja vievät aikaa, sen myöntävät kaikki. On kuitenkin ala-arvoista edes ehdottaa, että käsittelyä nopeutettaisiin tinkimällä laista ja oikeudenmukaisuudesta ihan vain sen takia, ettei Suomi olisi enää EU:n silmätikkuna prosessien keston takia. Poliisille, syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimille on taattava tarpeeksi resursseja, jotta kaikki rikokset tutkitaan ja tuomitaan. Sitä vaatii jo alkeellinenkin oikeustaju.

Kommentit (0)
  1. Demlalainen