Uskomaton herraonni

Virastojen herrat näyttävät kadulla niin huolestuneilta ja hommakkailta, että talonpojat huokaavat hartaasti sydämensä sisimmästä sopukasta: Mihin mahtaisimme joutua, me moukkaraukat, ellei Luoja olisi siunannut meille viisaitakin miehiä maan asioita hoitamaan!

Tämä Kasimir Leinon vuonna 1889 päästämä huokaus tuli mieleeni päivän lehtiä selaillessani. Sama pätee edelleen, mutta virastojen herrat on muutettava ministereiksi ja kansanedustajiksi ja joukkoon on lisättävä naiset.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen harmitteli sitä, että euroalueen suuret tukipäätökset ovat hätäisiä, nopeita ja pienessä piirissä suljettujen ovien takana tehtyjä. Pääministeri Mari Kiviniemi sen sijaan ei näe tässä mitään ongelmaa. Hänen mukaansa aina ei ole mahdollista käydä kansalaiskeskustelua. Demokratiassa on hyväksyttävä se, että maan hallitus toimii Suomen parhaaksi kansalta saamallaan valtuutuksella.

Muistuu mieleeni ihan päinvastainen sanoma, joka pyörii YouTubessa. Siinä Kiviniemi toistaa puolenkymmentä kertaa: “Joka tapauksessa on tärkeää, että kaikista asioista keskustellaan avoimesti.”

Eduskunta puolestaan aikoo vuokrata Helsingin kaupungilta eduskuntatalon pääportaiden edessä olevan katualueen pitääkseen mielenosoittajat loitolla. Talon sisällä nimittäin toimii edustuksellinen demokratia kansalta saamillaan valtuuksilla, eikä sitä saa kansalaismielipiteillä häiritä.

Raskas työ vaatii palkkion myös kansanedustajan pätkätyön päätyttyä. Eduskuntaryhmät päättivät luopua kiusallista julkisuutta saaneesta kansanedustajan sopeuttamiseläkkeestä, jota viimeiset eduskunnasta nelikymppisenä luopuvat pääsevät vielä tänä keväänä loppuiäkseen nauttimaan. Sen tilalle tulee kolmen vuoden sopeuttamisraha, joka määräytyy palkan ja edustajavuosien mukaan. Minimi on 28 % palkkion määrästä eli noin 1 750 euroa kuukaudessa.

Kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, mutta joitain kansalaisia varten laaditaan ihat omat lait. Kerran kansanedustajana ollut ei missään tapauksessa voi olla samalla viivalla tavallisen kansalaisen kanssa silloin, kun työttömyys yllättää.

Takavuosilta on mieleeni jäänyt vähän rähjääntyneen näköisen kadunmiehen tokaisu, kun television toimittaja kysyi häneltä poliittista mielipidettä. Mies karjaisi vihaisena, että onneksi meillä on aivan uskomaton herraonni.