Menestyksen salaisuus
Liikemies menestyy loistavasti, jos hän ei tiedä yhtään mitään yhteiskunnan toimintamekanismeista eikä tunne ketään poliitikkoa henkilökohtaisesti, mutta jakaa silti avokätisesti rahaa vähän sinne sun tänne. Tässä piilee vaara joutua oikeuteen lahjonnasta syytettynä, mutta ainakin liikemies on saanut olla osallisena ikimuistoisilla juhlilla.
Tällainen käsitys minulle tuli eilisestä Toivo Sukarin haastattelusta A-studiossa. Sukari väitti ihan vakavalla naamalla, että hän ei oikeastaan edes tiedä, mikä on kaava ja mihin sitä tarvitaan, vaikka hän on rakennuttanut useita suuria liikekeskuksia. Hän ei tietenkään tiennyt edes sitä, mikä on Varsinais-Suomen maakuntaliitto ja mitä tekemistä sillä on jonkin merkillisen kaavoituksen kanssa. Ilkka Kanervan asema maakuntaliitossa oli täysin tuntematon asia, kuten oikeastaan koko Kanerva muutenkin. Kanervan syntymäpäiväjuhlien rahoittamiseen Sukari osallistui vain saadakseen elämyksen ikimuistoisista juhlista maan silmäätekevien kanssa. Aiemmissa yhteyksissä Sukari on sanonut olevansa hyvä kaveri useiden ministereiden kanssa, mutta nyt hän on vain avokätinen liikemies, jota syyttäjät aiheettomasti vainoavat.
A-studiolla on nykyisin mielenkiintoinen tapa kutsua haastateltavaksi syylliksi epäiltyjä tai sellaisiksi jo todistettuja. Vähän aikaa sitten puheenvuoron sai viaton sarjamurhaaja ja nyt Sukari sai esittää oman näkökulmansa asioihin. On tietysti ihan oikein, että syylliseksi epäilty saa julkisen puolustuspuheenvuoron, mutta silloin pitää muistaa myös oikeudessa käytössä oleva periaate: Syytetyllä ei ole totuusvelvoitetta.
En minä Sukaria valehtelijaksi sano. Minusta vain on merkillistä, ellei menestyneitä kauppakeskuksia rakennuttanut liikemies tiedä kaavoituksesta mitään. Eriyisen kummallista se on silloin, kun sama mies on aktiivisesti vastustanut kaavoitusasioista vastaavan ministerin suunnitelmia siirtää lopulliset suuret kaavoituspäätökset ministeriölle. Outoa on myös se, että usein poliittisten päätäjien seurassa nähty liikemies ei oikeastaan tunne näitä päättäjiä ollenkaan.
Liikemies siis menestyy parhaiten silloin, kun hän ei tiedä ympäröivästä maailmasta mitään. Sillä tavoin hän nähtävästi ei osaa pelätä ideoidensa tiellä olevia hankaluuksia ja menestyy. Kaverit vain pitäisi valita tarkemmin.
Niin, niin. On turhaa puhua sukaroinnista, vaikka kaikki kielentutkijat tietävät, ettei sana yleisty ellei sillä ole yhteistä merkityspohjaa kielenkäyttäjien keskuudessa. Mitähän sukarointi tarkoittaisi?