Ehdokas ajattelee

Kansanedustajaehdokkaat hakevat kovasti näkyvyyttä kirjoittelemalla yleisönosastoon enemmän tai vähemmän omia ajatuksiaan. Näin paljastuu ajattelun laatu ja usein näistä kirjoituksista saa melkoista hupia, vaikka vakavasti otettaviksi kai ne on tarkoitettu.

Aamun Karjalaisessa kokoomuksen kansanedustajaehdokas Marianne Kuusijärvi otti kantaa verotukseen. Kirjoituksen alku oli sinänsä moitteetonta puolueen linjaa, mutta sekavassa järjestyksessä: verotus saa hyvinvointivaltion toimimaan hyvin, myös epämukaviin linjauksiin on oltava valmiutta, kuten energiaveroratkaisu osoitti. Sen ansiosta nimittäin verotalkoisiin osallistuvat niin kuluttajat kuin yrityksetkin. Veroratkaisuilla on nostettava talous ylös ja painettava työttömyys alas.

Tämä ehdokas on lukenut puolueensa ohjelman, mutta miten lienee ymmärtämisen laita? Seuraavaksi hän nimittäin siirtyy ulkoluvusta omaan ajatteluun. Viisain ratkaisu hänen mielestään on hankkia kaikki valtion tulot kulutus- ja haittaverotuksesta, jolloin tilaa jää yrittäjyydelle eikä palkansaajaa rangaista.

Kuusijärvi innostuu esittelemään ohjelmaansa laajemmin. Kulutusverot, kuten sokeri- ja tupakkavero, vievät yhteiskuntaa terveeseen suuntaan. Lihavuus on yksi pahimmista kansantaudeistamme ja valtio voi luoda veroilla kannustimia estämään tämän kroonisen taudin pahenemisen. Tällöin yksilön on pakko tarttua toimeen tilanteen parantamiseksi.

Ymmärsinköhän minä nyt ajattelun oikein? Sokeri- ja tupakkaverolla käydään taisteluun lihavuutta vastaan, jolloin kansa laihtuu ja valtion verotulot kasvavat niin, että tilaa ja intoa jää yrittäjyydelle ja työllisyystilanne paranee? Haittaverotus saa hyvinvointiyhteiskunnan toimimaan hyvin tulevaisuudessakin, jolloin korkeaa osaamista voidaan hyödyntää työllisyyden luomiseksi, koska yksilöt ovat tarpeeksi motivoituja tarttumaan toimeen tilanteen parantamiseksi? Vaiko pelkästään lihaville keppiä?

Yksi asia tuli ainakin selväksi. Tämä ehdokas ei ymmärrä verotuksesta kovin paljoa, jos luulee kulutusveron tarkoittavan vain haittaveroa. Kirjoitus on myös varoittava esimerkki siitä, millaisiin tolkuttomuuksiin päädytään yhdistelemällä puolueen linjauksia omiin näkemyksiin ymmärtämättä oikein kumpiakaan.

Siteeraan taas Mark Twainia: Joskus on parempi olla hiljaa ja antaa muiden epäillä tyhmäksi kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.