Vähän myöhässä

Kokoomus julkaisi vaaliteemansa, joilla Kataisen mukaan ihmisten kadonnutta uskoa politiikkaan aiotaan palauttaa. Teemoina ovat rehellisyys, vastuu, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Näihin arvoihin kuulemma voivat kaikki suomalaiset samaistua. Epäilemättä voivat, mutta nyt taisi olla asialla väärä mies väärässä yhteydessä.

Ainakin facebookissa julkaistut uutislinkit saivat sellaisen vastaanoton, että sitä voisi verrata mätien tomaattien heittelyyn. Katkera iva ja pilkka olivat päällimmäisiä reaktioita, mutta ehkäpä minulle on kertynyt kavereiksi enemmän muiden puolueiden kuin kokoomuksen kannattajia. Yleensä ottaen tällaisten teemojen nostamista vaaliaiheiksi pidetään täysin mauttomana ja myöhäsyntyisenä. Miksi juuri ennen vaaleja tuli tällainen kiire julistaa peruskansallisia hyveitä? Olisihan tässä ollut viimeiset neljä vuotta aikaa toteuttaa niitä käytännön politiikassa.

Jokainen rehellisyyttä julistava puolue syyllistyy valehteluun. Näin on käynyt myös perussuomalaisille ns. Soinin ilmastomallin kohdalla, mutta kukaan politiikkaa seuraava ei siitäkään hämmästy. Kulunut vaalikausi on ollut kaikkine vaalirahoitussotkuineen oikein malliesimerkki rehellisyyden joustavuudesta ja totuuden säännöstelystä. Oman vaalipiirinsä vaalikuningattareksi toivotaan nousevan kokoomuksen kansanedustajan, jota epäillään lahjusrikoksesta. Itse voitte muistella muita esimerkkeja siitä kuuluisasta rehellisyydestä.

Vastuu on politiikassa täysin fiktiivinen käsite. Kaikki julistavat vakavalla naamalla kantavansa asioista täyden poliittisen vastuun, mutta se ei tunnetusti tarkoita mitään. Rysän päältä kiinni jääneet nimittäin julistavat poikkeuksetta, että en aio erota; se olisi rintamakarkuruutta.

Entäpä sitten kohtuus ja oikeudenmukaisuus, mitä ihmettä ne mahtavat tarkoittaa? Nykyhallituksen kohtuus tarkoittaa sitä, että palkkaneuvotteluissa edellytetään kohtuutta ja malttia, mutta tuloerojen huikea kasvu on myös ihan oikeudenmukaista ja asiaankuuluvaa.

Nämä vaaliteemat ovat minusta niin tympeitä, että siteeraan lopuksi Oliver Cromwellin sanoja kuninkaalle: ”Te olette istunut aivan liian pitkään suhteessa siihen hyvään, mitä olette tehnyt. Häipykää, sanon minä, ja päästäkää meidät eroon teistä. Jumalan nimessä, lähtekää!”