Pätevyyden rakentelua
Pohjoiskarjalaiseen Juuan kuntaan valittiin sosiaalijohtajan viransijaiseksi henkilö, jolla ei ole sosiaalihuollon ammatillisen henkilön pätevyyttä. Niinpä hän ei voi päättää esimerkiksi lastensuojelulain ja päihdehuoltolain mukaisista tahdosta riippumattomista toimenpiteistä, vaikka ne kunnan hallintosäännön mukaan kuuluvat hänen päätettävikseen. Nyt kunta on keksinyt, että hallintosääntö on ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa ja hallintosääntöä pitää muuttaa. Lienee turha mainita, että esitettyjen muutosten jälkeen nämä tehtävät eivät enää kuuluisi sosiaalijohtajalle.
Varoitus: Jatko on melko puhdasta juridiikkaa, mutta kertoo hyvin, kuinka tarkoitushakuisesti lakikirjaa voidaan lukea. Joku voisi jopa väittää, että lautakunnalle yritetään tänään syöttää muunneltua totuutta
Lautakunnan esityslistateksti kuuluu kirjoitusvirheet korjattuna seuraavasti:
Kunnan hallintosäännön 54 § 8 kohdassa todetaan, että sosiaali- ja terveysjohtaja päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta ja siihen liittyvistä muista toimenpiteistä.
Ko. hallintosäännön kohta on kuitenkin vastoin sosiaalihuoltolain 12 §:ä joka oikeuttaa kunnan johtosäännöllä siirtämään kunnan sosiaalilautakunnalle laissa säädettyä päätösvaltaa lautakunnan alaisille viranhaltijoille (esim. sosiaalijohtajalle) lukuun ottamatta tahdosta riippumatonta huoltoa (lastensuojelulain 38 §, 39 § ja 63 § ja päihdehuoltolain 12 §). Toimivalta on näissä asioissa lautakunnalla itsellään. Lautakunta voi lastensuojelulain 13 § 2 momentin ja päihdehuoltolain 12 §:n mukaan delegoida valtaansa alaiselleen viranhaltijalle, jolla on sosiaalityöntekijän pätevyys.
Lautakunta päättää esittää kunnanhallitukselle ja edelleen kunnanvaltuustolle, että kunnan hallintosäännön 54 §:ä tarkistetaan siten, että 8 kohta poistetaan.
Tämähän näyttää oikein siistiltä, mutta perustelut ovat kestämättömät ja lakia on siteerattu ihan väärin. Delegoinnin estävä sosiaalihuoltolain 12 § on kopioitu oikein, mutta sitten alkaa tulla lööperiä. Lastensuojelulain 13 § 2 momentin sanamuodon mukaan lautakunta ei itse delegoi harkintansa mukaan toimivaltaansa näissä kiireellisissä asioissa, vaan se nimenomaan määrätään kunnan johtosäännössä, eli siis hallintosäännössä.
Lastensuojelulain 13 § 2 momentti säätää asiasta mm. näin: Kunnan johtosäännön mukaan määräytyvä sosiaalihuollon johtava viranhaltija, jolla on sosiaalihuollon ammatillinen pätevyys, tai johtavan viranhaltijan määräämä muu viranhaltija, jolla on ammatillinen pätevyys tekee päätöksen lain 38 § 3 momentin mukaisessa asiassa, joka koskee kiireellisen sijoituksen jatkamista.
Tässä lainkohdassa ei puhuta lautakunnan toimi- ja delegointivallasta yhtään mitään, toisin kuin esityslistalla väitetään. Laki sanoo selvästi, että delegoinnista päätetään kunnan johtosäännössä, ei lautakunnassa.
Siteerataan vielä lain 13 § 1 momenttia, jossa säädetään päätösvallasta kiireellistä sijoitusta ja sen lopettamista koskevasta päätöksestä. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen (=lautakunta) määräämä sosiaalihuollon ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija tekee päätökset, jotka koskevat 38 § 1 momentissa tarkoitettua kiireellistä sijoitusta ja 39 § 1 momentissa tarkoitettua kiireellisen sijoituksen lopettamista.
Tässä mainitaan lautakunnan delegointivalta, mutta sanamuodon mukaan se ei ole harkinnanvaraista, vaan pakollista. Päätöksiin oikeutettu viranhaltija on oltava ennalta määrätty, koska päätökset näissä asioissa tehdään kiireellisesti.
Sama koskee esityslistalla mainittua päihdehuoltolain 12 §:ä. Sen mukaan ammatillisen pätevyyden omaavalla toimielimen (=lautakunnan) tehtävään määräämällä viranhaltijalla on oikeus lautakunnan vahvistamilla perusteilla ja yleisten ohjeiden mukaan tehdä päätökset lyhytaikaisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta.
Lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta siis päättä lain nimenomaisen määräyksen mukaan johtosäännössä eli hallintosäännössä määrätty viranhaltija. Kiireellisestä sijoituksesta, sen lopettamisesta ja lyhytaikaisesta tahdonvastaisesta päihdehoidosta päättää lautakunnan määräämä viranhaltija. Tähän asti ei mitään ongelmia ole ollut, koska kaikista näistä asioista on päättänyt ammatillisen pätevyyden omaava sosiaalijohtaja. Ongelmat löytyivät vasta nyt, mutta vika ei suinkaan ole hallintosäännössä, vaan viransijaisen puuttuvassa pätevyydessä.
Joku varmasti sanoo nyt, että onhan hallintosäännössä ja laissa selvä ristiriita. Lain mukaan joistain asioista ei saa päättää hallintosäännössä määrätty viranhaltija, vaan lautakunnan tehtävään määräämä. Ristiriita on kuitenkin vain näennäinen. Kun lautakunta on aikoinaan omalta osaltaan hyväksynyt hallintosäännön, on se samalla myös vahvistanut toimivaltaisen viranhaltijan eli sosiaalijohtajan. Mitään ristiriitaa lain ja hallintosäännön välillä ei siis tältäkään osin ole.
Tästä jutusta tuli nyt tavallista mittavampi juridinen tutkielma, mutta niin oli oikeastaan tarkoituskin. Toivon nimittäin, että edes joku lautakunnan jäsen ehtii lukea tämän ennen kokousta.
Juuassa kunnan päättäjillä on suuri puute osaamisesta ja poliittista viisauttakin voi perustelusti epäillä – ainakin tämän Vainikka-episodin perusteella.Kannattaako jallittaa itsestään selvässä asiassa? “Kun lähtee sutta pakoon, karhu tulee vastaan. ” Kun avikin on lehdessä sanonut, ettei Vainikka ole pätevä niihin tehtäviin, joihin hänet on valittu, valintaa ei saa lailliseksi hallintosääntöä jälkikäteen muuttamalla. Munausta on tyhmää paikata toisella munauksella. Mutta Juuassa kun ollaan, kaikkeen saa varautua!