Oikein ja laillisesti?

Tuttu kunnanvaltuutettu oli käynyt vs. sosiaalijohtajan luona kysymässä erään kuntalaisen saaman toimeentulotukipäätöksen oikeellisuutta. Valtuutettu käytti kuntalain 5 luvun 43 §:n mukaista oikeuttaan saada kunnan viranomaisilta tietoja, joita hän pitää luottamustoimessaan tarpeellisena. Vastaus oli ollut lyhyt ja ytimekäs: Meillä tehdään vain oikeita ja lainmukaisia päätöksiä.

Valtuutettu tuli näyttämään päätöstä minulle, ja oikein se olikin tehty. Toimeentulotuen hakija oli vasta täysi-ikäistynyt nuori, joka ei ollut ottanut yhteyttä nuorten työpajaan, vaikka hänet oli sinne ohjattu. Tuki myönnettiin täysimääräisenä, mutta päätöksen mukaan seuraavan kuukauden tukea tullaan pienentämään 20 %, ellei nuori ota työpajaan yhteyttä. Jokin tässä päätöksessä jäi kuitenkin vaivaamaan.

Nuoren huostaanotto ja sijoitus toiselle paikkakunnalle oli päättynyt täysi-ikäistymiseen ja hän oli muuttanut takaisin alkuperäiselle kotipaikkakunnalleen. Toimeentulotukipäätöksessä luki päätöksen taustaksi, että huoltosuunnitelmaa ei ole tehty, koska henkilöllä ei ole suunnitelmaa. Tämä oli se kummallinen ja vaivaamaan jäänyt asia.

Lastensuojelulain 6 luvun 30 § 4 momentin mukaan jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle tai nuorelle. Tämä on siis se suunnitelma, jota tässä tapauksessa ei ollut laadittu ollenkaan. Sosiaalitoimen omaa laiminlyöntiä käytetään vieläpä päätöksen perusteluina.

Laki ei puhu mitään suunnitelman harkinnanvaraisuudesta, vaan se on laadittava. Tarvittaessa se on laadittava vaikka ilman nuoren myötävaikutusta, mutta sitä ei voi millään verukkeella jättää tekemättä.

Toinen todennäköinen laiminlyönti ajankohtaistunee ensi kuun toimeentulotuen yhteydessä, jos tuen alentamisen edellytykset täyttyvät. Toimeentulotukilain 10 § 2 momentin mukaan tukea alennettaessa on aina laadittava yhteistyössä tuen hakijan, työvoimaviranomaisten ja mahdollisten muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen toiminnan edistämiseksi. Tätä suunitelmaa ei minun tietääkseni laadita, ellei asiakas sitä osaa vaatia. Näin ollen toimeentulotuen alentamispäätös on lainvastainen.

En minä ihan varmaksi tiedä, laaditaanko näitä suunnitelmia. Kun muutama vuosi sitten eräs toimeentulotukipäätös valituksen seurauksena kumottiin juuri suunnitelman puuttumisen takia, oli asia koko sosiaalitoimelle ihan uusi. Kaikki olivat lukeneet lain 10 § 1 momentin, jossa säädetään alentamisesta, mutta 2 momenttia suunnitelman laatimispakosta ei ollut lukenut kukaan. Ehkä sen jälkeen on jotain opittu.

Piittaamattomuus pakollisten suunnitelmien laatimisesta ei ole ihan pikkujuttu. Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies, joka rikkoo huolimattomuudesta virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan, on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuksien rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon. Kunnan sosiaalityöntekijöitä on tuomittu tämän pykälän mukaan juuri pakollisten suunnitelmien laatimatta jättämisestä.

Mutta meillähän tehdäänkin vain oikeita ja lainmukaisia päätöksiä.