Tahallinen ymmärtämättömyys

Päättäjämme eivät millään suostu ymmärtämään, että kaikkein pienituloisimmille suunnatut veronkevennykset ja erilaiset sosiaalietuuksien korjausliikkeet eivät auta yhtään kaikkein huonoimmassa asemassa olevia. He ovat tietenkin niitä, joiden ainoa tulomuoto on toimeentulotuki.

Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, se viimeinen ns. turvaverkon riekale. Se on puhtaasti laskennallinen normi, jota määriteltäessä otetaan huomioon kaikki muut mahdolliset tulot ja jopa satunnaiset tilille ilmestyvät panot. Tukena saa vain sen osan, joka alittaa toimeentulominimin. Tästä seuraa automaattisesti se, että esimerkiksi paljon mainostettu takuueläke alentaa automaattisesti toimeentulotukea täsmälleen saman verran kuin eläke tuo lisää rahaa. Ihan sama vaikutus on kaikilla muilla etuuksien lisäämisellä. Ostovoiman lisäys on pyöreä nolla.

Tämän asian ymmärtäminen ei voi olla ylivoimaisen vaikeaa, joten pöljyyden täytyy olla tahallista. Kaikki tietävät, että toimeentulotuki ei ole noussut viimeisen 20 vuoden aikana yhtään, kun taas palkat ovat nousseet 40 %. On ihan pakko ruveta uskomaan, että maahan halutaan luoda ryysyköyhälistö, jonka kurjuus on tarkoitettu periytyväksi. Tätä joukkoa ei tarvita eikä siitä piitata.

Mitä tälle porukalle sitten aiotaan tehdä? Toistaiseksi ei mitään, mutta asenteet kovenevat koko ajan. Pari vuotta sitten paikallislehti ihmetteli pääkirjoituksessaan, miten omituinen systeemi maassamme on: ihminen voi pysyä hengissä ilman työtä. Yleisönosastoissa ja blogeissa erilaiset psykopaatilta vaikuttavat uusdarwinistit pitävät itsestään selvänä, että elon taistelussa pärjäämättömät kuolevat pois. Vielä ei sentään kukaan ole ollut yhtä suorapuheinen kuin siperialaisen Chitan kaupungin pormestari, joka harmitteli puuttuvaa oikeutta ampua asunnottomat köyhät.