Kunta orjakauppiaana
Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan palkkalistoilla on viime elokuun puolivälistä lähtien ollut määräaikainen työvalmentaja. Hänen tehtävänään on ollut seuloa pitkäaikaistyöttömien joukosta riittävän hyväkuntoisia henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimittäin niin etevästi laadittu, että kuntoutettavaksi kelpaa vain valmiiksi täysin työkuntoinen pitkäaikaistyötön.
Kuntouttava työtoiminta on ihan tavallista työtä, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kuntoutettava saa vain työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Tähän asti kunta on työllistänyt näitä kuntoutettavia työkykyisiä itse ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Ensi kesänä kirkonkylään rakennetaan ulkoilupolku ilman konevoimaa, perinteisenä lapiotyönä. Arvatkaapa huviksenne, ketkä tämän työn tekevät ja millaisella palkalla. Oikein, tietenkin kuntoutettavat.
Jotenkin tämä touhu tuo mieleeni 1860-luvun suuret nälkävuodet, jolloin ensimmäinen rautatie rakennettiin jauhopalkalla.
Työvalmentajan määräaikainen pesti on päättymässä, joten huomenna kunnanhallitus jatkaa hänen työsuhdettaan peräti kahdella vuodella. Hänen palkkaansa en tiedä, mutta ei hän ainakaan kuntoutettava ole. Jatkoa toiminta saa siksi, että tämä kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävä menettely on kunnalle erittäin kannattavaa. Esityslistatekstin mukaan kunta saa korvausta valtiolta kuntouttavan työtoiminnan asiakkaistaan, joita on 35-40, noin 3 400 euroa/kk sekä sen lisäksi säästää Kelalle työttömistä henkilöistä maksettavien kuntaosuuksien muodossa 6 000 – 7 000 euroa/kk. Kyseessä on siis pelkkä ansaitsemis- ja säästökeino, vaikka listatekstissä ujosti mainitaan sen ennaltaehkäisevän sosiaalityön luonne.
Tietenkin järjestely kannattaa, koska kunta saa jokaisesta kuntoutettavasta 10,09 euroa päivässä. Kuntoutettava itse saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa. Lisäksi kunta joutuu maksamaan Kelalle jokaisesta työttömästä kuntaosuutta puolet työmarkkinatuesta, joka siis nyt ilmaistyön ansiosta säästyy.
Tämä ihmiskauppa on niin kannattavaa, että kunta ryhtyy välittämään ilmaistyövoimaa myös yrityksille. Juuri sitä tarkoitusta varten työvalmentajan pestiä jatketaan ensin kahdella vuodella ja sen jälkeen tehtävä luultavasti vakinaistetaan. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan toimintaa tullaan jatkossa kehittämään yrityksien suuntaan sijoittamalla työttömiä henkilöitä yrityksiin. Kunta aikoo siis ruveta harjoittamaan orjakauppaa suoraan vastoin lakia.
Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 § 1 momentin mukaan kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse tai kirjallisella sopimuksella toisen kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 § 2 momentti nimenomaisesti kieltää toiminnan hankkimisen yksityiseltä yritykseltä.
Lakipykälistä kannattaisi aina lukea kaikki monentit.
Vilho Verrosen “Huutolaispoika” (Otava, 1974) pitäisi luettaa koululaisilla Kalevalan sijaan, niin tuntisivat ensimmäisen maailmansodan aikaista kurjuutta, jota vastaavanlainen kunnanvaivaisten sijoittelu huonoille tiloille (jotka siis huutokaupalla tarjosivat vaivaiselle ylläpidon kunnalle halvimmalla hinnalla) ei ainakaan helpottanut. Vanhukset ja lapsetkin pantiin raskaisiin töihin huonolla ruualla ja yleensä kohtelu oli ynseää ja halveksuvaa. Yhtäläisyyksiä nykypäivään?
Tähän olemme menossa. Pitkäaikaistyöttömistä tulemme saamaan uuden orjaväestön.
No, nämä viimeaikaiset muutkin lakimuutos ja kähmintäasiat kun ottaa huomioon, niin ei yllätä..