Rapautunut perusturva

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n uusin tutkimus osoittaa perusturvan pudonneen niin alas, että että se kattaa enää osan ihmisen minimikulutuksesta. Pelkän perusturvan varassa olevilta puuttuu kolmasosa siitä rahamäärästä, joka on kohtuullisen elämän edellytys. He siis elävät suoranaisessa kurjuudessa, mutta tutkimustulos hämmästyttää vain tutkijoita itseään ja päättäjiä. Ainakin köyhin kansanosa ja heidän elämästään edes hiukan jyvällä olevat ovat tienneet tämän kauan. Hyvin pärjäävät taas eivät asiasta piittaa. He ovat sitä mieltä, että ainahan noita kieli pitkällä ja käsi ojossa toisten rahojen kärkkyjiä on. Mitä enemmän heille antaa, sitä enemmän he ovat vaatimassa.

Mitä tämä paljon puhuttu perusturva sitten oikein tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna se on perustuslain jokaiselle takaama oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tällöin edellytetään sitä, että henkilö ei itse jostain syystä kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa.

Käytännössä perusturva tarkoittaa jokaisen oikeutta saada katto pään päälle, välttämätön jokapäiväinen leipä sekä oikeus riittävään sairaanhoitoon. Jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana. Näissä tilanteissa jokaisella on oikeus saada perustoimeentulo esimerkiksi eläkkeenä, päivärahana, työmarkkinatukena, asumistukena ja viimesijaisesti toimentulotukena.

Ei asia tämän vaikeampi ole, mutta sen toteuttaminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Kyse on  välinpitämättömyydestä tai jopa tahallisuudesta, sillä perusturva on ”hyvinvointiyhteiskunnan” häpeäksi romahtanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kehitys on suoraan perustuslain vastainen, mutta siitä ei kukaan piittaa. Perustuslaki on tältäkin osin vain kaunis julistus, jota päättäjät eivät ota vakavissaan.

”1980-luvun loppuun asti perusturva kasvoi, 1990-luvulla leikattiin rajusti, 2000-luvulla turvan annettiin olla ja inflaatio on syönyt sen”, kiteyttää Kelan matemaatikko päivän Helsingin Sanomissa. Vuonna 1990 vähintää puolet tuloistaan sai perusturvasta 30 000 ihmistä, mutta vuonna 2009 jo 260 000. Yli 90 % tuloistaan perusturvasta sai 73 000 vuonna 1990, mutta vuonna 2009 jo 150 000. Köyhien määrä lisääntyy.

Oma hankaluutensa on perusturvan hajanaisuus. Se koostuu lukuisista eri tukimuodoista ja kaikkia on osattava hakea erikseen ja vieläpä eri paikoista. Tämä aiheuttaa sen, että läheskään kaikki eri tukimuotoihin oikeutetut eivät edes tiedä oikeudestaan, saati että osaisivat tukea hakea. Siinä mielessä Vasemmistoliiton esittämä 750 euron perustulo yhdeltä luukulta olisi huomattava parannus. Ei 750 euroa läheskään kaikissa elämäntilanteissa riittäisi, mutta ainakin se takaisi jokapäiväisen leivän. Maha täynnä ihminen jaksaisi selvittää paremmin oikeuksiaan.

Nykytilanne ei ole sattumaa, vaan siihen on johdonmukaisesti pyritty. Näin sanoo Johannes Kananen tuoreessa väitöskirjassaan. Hänen mukaansa toimeentulotuen ja työttömyyskorvauksien saantia on hankaloitettu järjestelmällisesti. Näin saadaan ihmiset hyväksymään myös sellaisia työehtoja, joita he muuten eivät hyväksyisi. Ihmiset hyväksyvät jopa palkattoman työn, kun heidät siihen kuntouttavan työtoiminnan nimellä pakotetaan.

Myös nykyajan sääty-yhteiskunta vaatii halpahintaiset ja halpa-arvoiset palvelijansa.