Ministerin puheet ja teot

Viestintäministeri Suvi Lindén on onnistunut suututtamaan Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n lakonuhan partaalle. Järjestön mukaan ministeri on luvannut yhtä ja tehnyt toista. Jos olen jupakan oikein ymmärtänyt, niin kyse on syksyn työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä annetusta lupauksesta palauttaa ykkösluokan kirje postilakiin lakisääteiseksi tuotteeksi. Sen poisto laista todennäköisesti muuttaisi päiväjakelun yötyöksi, joten asialla on PAU:lle suuri merkitys.

Uudessa lakiesityksessä tätä lupausta ei kuitenkaan ole pidetty. Esityksessä on määritelty ykkösluokan kirjeelle laatustandardi, joka koskee palvelun tarjoajaa vain siinä tapauksessa, että se yleensä tarjoaa tätä ns. ykkösluokan kirjettä. Pakko sitä ei ole edes tarjota. Tämän asian ministeri sanoo luvanneensa ja myös pitäneensä lupauksensa.

Koko postilaki ja erityisesti ministeri Lindénin puheet sen yhteydessä ovat herättäneet kummastusta aiemminkin. Vuosi sitten ministeri myönsi selvin sanoin eduskunnassa, että uusi lakiesitys sallii yksityisten yritysten kuoria kerman päältä. Tällä hän tarkoitti sitä, että haja-asutusalueiden yleispalveluvelvollisuus rasittaa vain Itellaa, mutta kilpailijat saavat etua tarjotessaan palvelua vain tiheämmin asutuilla alueilla.

Sanoipa ministeri vielä senkin, että tästä asiasta ei EU:ssa jaksettu vääntää, vaan luovutettiin suosiolla. Jälkeenpäin selvisi, että ne maat, jotka jaksoivat ja viitsivät vääntää, saivat paremmat oikeudet poiketa yleiseurooppalaisesta lainsäädännöstä. Näin teki esimerkiksi Belgia.

Lindén on ennenkin osoittautunut puheissaan puolueellen kiusallisen avoimeksi ministeriksi. Hän on niin avoin, että hänen puheensa pistävät epäilemään ymmärryksen määrää. Kaikki muistavat, miten hän Lex Nokian yhteydessä julisti jo nykylain mukaista työnantajan oikeutta riisuttaa työntekijä vaikka alastomaksi, jos on aihetta epäillä tietovuotoa. Kerran hän haastattelun yhteydessä takkia päälleen laittaessaan kauhisteli perussuomalaisten nousua. Jälkeenpäin hän puolustautui sillä, että luuli haastattelun jo päättyneen.

Kirjailija Kalle Päätalon isä oli sanonut veljestään väheksyvästi, että on ihan sama puhuuko siinä miehessä pää vai perse. En tohdi sanoa ministeri Lindénistä samalla tavalla, mutta muistutan mieliin perustuslain edellyttämän ministerin pätevyysvaatimuksen: ministerin on oltava rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Lindénin tapauksessa rehellisyys on niin ylikorostunutta, että taitavuus vaikuttaa kyseenalaiselta.