Epäisänmaallisuutta ilmassa
Pysytään vaan siinä luulossa, että kun kerran hallitus on koko kansan huoneenhallitsija, niin tottakai se täyttää kansan tahdon ja katsoo sen parasta.
Nämä Teuvo Pakkalan jo vuonna 1885 kirjoittamat sanat tulivat mieleen eilisestä pääministeri Kiviniemen opposition epäisänmaallisuutta koskevasta tokaisusta. Oppositio nimittäin halusi hävyttömästi tietää, millaisin eväin hallitus lähtee neuvottelemaan Euroopan talouden vakauttamiseen tähtäävästä kilpailukykypaketista. Pääministerin mukaan on siis epäisänmaallista olla luottamatta sokeasti hallituksen kykyihin ja taitoihin toimia koko kansan huoneenhallitsijana.
Näissä neuvotteluissa päätetään monista asioista. Tärkeimpänä on noussut esille mahdollinen Suomen vastuiden tuplaantuminen EU:n vakuusrahastossa kahdeksasta kuuteentoista miljardiin euroon. Opposition mukaan neuvotteluissa päätetään myös sellaisista pikkujutuista kuin eläkeiän yleiseurooppalaisesta nostamisesta, työmarkkinajärjestöjen syrjäyttämisestä työehtosopimusasioissa ja korvaamisesta paikallisilla sopimuksilla, yritysveron yleisestä tasosta ja tasaveroon siirtymisestä. Lisäksi tarkoitus on miettiä sitä, pitäisikö sijoittajien ja pankkien vastuuta löysäkätisistä luotoista tiukentaa vai eikö niille kuulu minkäänlaista vastuuta.
Pääministerin mukaan hallituksen neuvottelustrategiasta kertominen kansanedustajille vaikeuttaa tulevia neuvotteluja ja kysyminenkin on epäisänmaallista. Vähän samaan tapaan puhui Katainen viime keväänä, kun päätettiin vauhdilla Kreikalle myönnettävästä tukipaketista. Ei siitäkään saanut etukäteen keskustella, etteivät aikeet paljastu. Jälkeenpäin sitten selitettiin, että yritettiin kyllä, mutta tavoitteemme eivät saaneet kannatusta.
Olen muutamassa kuukaudessa saanut pääministeri Kiviniemestä vähän ikävän kuvan. Hän on näyttäytynyt hihittelevänä Minkki-Marina, joka kannattaa varauksetta turkistarhausta. Hän ei hallitse ilmeitään ministerinaitiossa, vaan katsoo avoimen ivallisesti ja halveksuvasti opposition puhujia, varsinkin Jutta Urpilaista. YouTubessa pyörivässä pätkässä hän toistaa useaan kertaan, että joka tapauksessa on tärkeää, että ihan kaikista asioista keskustellaan avoimesti. Nyt ei sitten keskustella, ei edes kysytä.
Arvosteluun hän vastasi tuoreeltaan, että on ekonomisti eikä humanisti. Lisäksi pohjalainen luonne saa hänet puhumaan asioista joskus liiankin suoraan. Suoraan anteeksipyyntöön hän ei tietenkään voi nöyrtyä, koska se osoittaisi heikkoutta juuri vaalien alla.
Pitääkö meidän sokeasti luottaa siihen, että tällaisen pääministerin johdolla hallitus täyttää kansan tahdon ja katsoo sen parasta?
Kaiken muun allekirjoitan, mutta pelkästäänkö pohjalaiset “puhuvat suoraan”? Ei pidä yleistää näitä ikivanhoja topeliaanisia mielikuvia “kansaheimojen eroista.” 🙂
po. kansanheimojen