Katastrofin varjossa

Koko viikonlopun ajan uutisissa kerrottiin vain ja ainoastaan Japanin maanjäristyksestä, tsunamista ja niiden seurauksena tapahtuneesta ydinvoimalakatastrofista. Niin tietysti pitää ollakin, kyllä tällaisista asioista on uutisoitava mahdollisimman tarkasti. Eri asia on kuitenkin, mitä lisäarvoa saadaan pyörittämällä toistuvasti samoja filminpätkiä ja samoja haastatteluja kaikissa uutisissa, ylimääräiset lähetykset mukaan lukien.

Siihen asiaan en puutu enempää; tietoa pitää saada. Sitten vasta olisi syytä huolestua, jos asioista vaiettaisiin. Samaan aikaan vaietaan kuitenkin monista muista asioista, ilmeisesti aika- ja resurssipulasta johtuen.

Pääministeri Mari Kiviniemi kävi perjantaina euromaiden johtajien kokouksessa. Suuri valiokunta antoi hänelle evääksi ehdottoman kiellon lisätä Suomen antamaa tukea ongelmamaille. Omien sanojensa mukaan pääministeri toimi annettujen ohjeiden mukaan ja saavutti merkittävän torjuntavoiton. Muualta maailmasta tihkuu kuitenkin toisenlaisia tietoja, joiden mukaan kokouksessa sovittiin tukimahdollisuuksien nostamisesta täyteen mittaansa eli 440 miljardiin euroon. Suomen osalta tämä tarkoittaa vastuiden kaksinkertaistamista 8 miljardista 16 miljardiin.

Siis miten tämä asia nyt oikein mahtaa olla? Eikös pääministeriä nimenomaan kielletty tekemästä tällaista? Kuka puhuu palturia vai eikö pääministeri ymmärtänyt ollenkaan, mitä kokouksessa päätettiin? Puhuuko pääministeri muunneltua totuutta ja yrittää siirtää koko ongelman seuraavalle hallitukselle? Silloin olisi ainakin helppo sanoa ihan päääministerin henkilöstä riippumatta, että tämä oli edellisen hallituksen ja pääministerin tekosia, ei voi mitään.

Onneksi asiasta ollaan puuhaamassa välikysymystä. Ehkä jo huomenna saamme kuulla, mitä on päätetty ja mitä päätös merkitsee Suomelle. Huomisen jälkeen eduskunta lähteekin vaalilomalle, joten hiljaisuus olisi sopinut hallitukselle oikein hyvin.

Tästä asiasta ei puhuttu, mutta sen sijaan kokoomuksen ikioma vaaliristeily näkyy saavan julkisuutta. Sitä taas voi jokainen miettiä, mitä uutisoimisen arvoista on Jyrki Kataisen heittäytymisessä leikkisästi Jörö-kääpiöksi hupinäytelmässä, mutta ehkä se on hyvinkin tärkeä asia. En minä ymmärrä sitäkään, miksi yksittäisen puolueen hengennostatusristeilystä yleensä uutisoidaan mitään. En ymmärrä edes sitä, mihin jo valmiiksi innokkaimmat samanhenkiset tarvitsevat hengennostatusta, mutta se on taas kokonaan heidän asiansa.

Ainakin pitäisi olla, mutta silti sitäkin tungetaan minulle katastrofiuutisten välissä.