Polunreunojen koristelua
Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.
Säätiön työvalmennuksessa voi työskennellä mm. metalli-, kiinteistönhoito- ja kuljetusalalla, erilaisissa kokoonpanotehtävissä, keittiö- ja puhdistuspalveluissa, kirjansidonnassa sekä toimisto- ja tietotekniikka-alalla. Ei säätiöllä itsellään tällaisia toimintoja tietenkään ole, vaan se välittää ilmaista työvoimaa yrityksille.
Viime vuonna tähän valmennukseen osallistui 1 080 työtöntä. Määrä on melkoinen ja luulisi työelämävalmiuksien kehittyneen niin paljon, että yritykset palkkaisivat ilomielin hyviksi osoittautuneita valmennettaviaan töihin. Sehän tämän homman tarkoitus virallisesti on.
Toisin kuitenkin kävi, koska töitä sai vain 160 kaikkiaan 1 080 valmennettavasta. Säätiö itse pitää tulosta hyvänä, mutta ei se minusta kovin kehuttava ole. Minne loput 920 kuntoutettavaa päätyivät ja miksi, jää arvailun varaan. He luultavasti jatkavat samaa kuntoutus, koulutus ja valmennuskierrettään hyödyttäen erilaisia koulutusfirmoja ja erityisesti niitä yrityksiä, joissa he välillä toiveikkain mielin käyvät antamassa työpanoksensa. Työstään he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa työpäivässä.
Suoraan sanottuna minua oksettaa tällaisen hyväksikäytön jatkuva ylistäminen. Kyllä minä sen ymmärrän, että toiminnasta hyötyvät sitä kehuvat, mutta toimittajat voisivat välillä hiukan itsekin miettiä, mitä heille syötetään. Tai vielä parempi olisi, jos he kysyisivät joskus jonkun hyväksikäytetyn rehellistä mielipidettä. Ei kukaan järjissään oleva työnantaja palkkaa vakituisia työntekijöitä niin kauan, kun nämä kuntouttajat lähettävät heille ilmaistyövoimaa oven täydeltä.
Kotikuntani Juuka palkkasi oikein työvalmentajan hoitamaan ilmaistyön välitystä sekä kunnalle että ulkopuolisille. Kunta ainakin aikoo ensi kesänä rakentaa ulkoilureitin kirkonkylän jokirantaan perinteisenä lapiotyönä. Työvoimaksi otetaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä, jotka siis saavat raskaasta työstään vain työmarkkinatuen ja ruokarahan.
On tällaisia työmaita ennenkin ollut, mutta silloin niitä sanottiin reilusti hätäaputöiksi. Jopa maamme ensimmäinen rautatie rakennettiin ruokapalkalla. Armeija on perinteisesti käyttänyt työtä simputtamisen välineenä. Mistähän löytyisi Rokan Antteja, jotka löisivät nyrkin pöytään ja kysyisivät, että pidätkö sinä minua hölmönä vai oletko sellainen itse? Oikeissa töissä teen mitä pitää, mutta pyöreitä kiviä polkujen reunaan en rupea asettelemaan.
noille aika useinkin arvostelemillesi toimintatavoille? Voihan olla niin,ettei kaikilla ”orjuutettavilla” sittenkään ole sitä osaamista, mitä oikeaa normit täyttävää palkkaa maksamaan joutuva työnantaja edellyttää,sillä siihenkin on työnantajalla oikeus,että tehty työ on tuottavaa. Lyhyehköt työharjoittelun ja ylipäätään työelämän pelisääntöjen opettelun tiimoilta voi joillekin olla hyväksi saada olla ”käytettävissä” ja siten parhaimmillaan jopa näyttämässä mitä voimavaroja hänestä löytyy, kunhan vain annetaan oikea mahdollisuus siihen. Olen samaa mieltä kanssasi siitä,ettei tätä systeemiä tulis ihannoida kaikkien työllistämismallien äitinä, vaan vain poikkeustapausten kohdalla. Kyllähän se on niin,että jos 9 euron päiväkorvauksella pitää täysi työpäivä vaikkapa vain olla työmaalla saati tehdäkin jotain, niin orjuuttamisestahan siinä kyse on. Tosi kaukana yksilön motivoinnista. Mutta toisaalta, kun nämä 200 etelän viisasta ovat onnistuneet laatimaan säännöt niin,että jos annat työmahdollisuuden pitkäaikaistyöttömälle vaikkapa vain 4 tunniksi viikossa, sillä säästää ao.kunta ja sen sosiaalitoimi hitosti rahaa.Tosi tyhmäähän se kunnilta olisi, ellei tuota veräjänrakoa hyväksi käytettäsi. Siltikin, yksilönkin oikeuksia tulisi kunnioittaa. Mutta nythän eletään aikaa, jolloin noita etelään asettuvia viisaita on joka kylässä ja lehdissä numerolaput kaulassaan kuin Mäntyrannalla aikoinaan. Niin että valitaan vain niistä parhaimmat,muttei eniten lupaavimpia!
No mikä ois ”Mikä ois vaihtoehdon” vaihtoehto ? Nykyisen näpertelyn ja näennäistoimien jatkaminenko?