Kuntoutettavan oikeusturva

Eilen ja toissapäivänä kirjoitin pitkäaikaistyöttömille räätälöidystä kuntouttavasta työtoiminnasta, jonka tarkoitus on teettää ihmisillä ilmaista työtä ja nimetä se kuntoutukseksi. Aiheesta virinnyt poikkeuksellisen vilkas keskustelu opetti minulle ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että aiheesta kiinnostuneet ymmärtävät yleisesti järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Toinen on taas se, että poliitikkoja asia ei joko kiinnosta tai sitten he elävät siinä harhaluulossa, että kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vajaakuntoisille.

Kuten on moneen kertaan todistettu, laki kuntouttavasta työtoiminnasta on laadittu koskemaan vain perusterveitä ja työhaluisia pitkäaikaistyöttömiä, ei ketään muita. Keskusteluissa nousi esille myös tähän kuntoutusrumbaan joutuneen oikeusturva; onko päätöksistä mahdollista valittaa?

On toki, siitä on laissa säädetty erikseen. Lain 28 § kuuluu näin: Haettaessa muutosta tämän lain 10 tai 18 §:ssä tarkoitettuun päätökseen on työmarkkinatuen osalta voimassa, mitä työttömyysturvalain 12 luvussa säädetään ja toimentulotuen osalta voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 7 luvussa säädetään.

Taidatkos sen enää selvemmmin sanoa? Oikeusturvan kätkeminen tällaisen pykäläviidakon taakse on ihan tyypillistä huonoa lainsäädäntöä. Ilkeämielinen voisi epäillä, että tarkoitus onkin säikäyttää tyytymättömät toimintakyvyttömiksi.

Käännetään tämä muutoksenhakumahdollisuus ihan selvälle arkikielelle. Lain 10 § sisältää työttömän velvollisuuden osallistua sekä aktivointisuunnitelman laatimiseen että kuntouttavaan työtoimintaan. Kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja toimeentulotukea saavan etuutta alennetaan 20 %. Lain 18 § koskee matkakorvauksia, joten jätetään se nyt sivuun.

Kun kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa, hän voi valittaa asiasta työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Käytännössä valitus jätetään Kelaan, joka tutkii mahdollisen oman virheensä. Kun sitä ei ole, asiakirjat lähetetään yhdessä TE-toimiston lausunnon kanssa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Siellä käsittely kestää yli vuoden ja tuloksena on päätös, joka on identtinen TE-toimiston lausunnon kanssa. Olen nähnyt sellaisenkin lautakunnan päätöksen, jossa TE-toimiston lausunto on tullut päätökseksi kielioppi- ja kirjoitusvirheineen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen, jossa asia viipyy taas yli vuoden. Siellä sama TE-toimiston lausunto sentään muotoillaan uudelleen, mutta sisältö ei muutu. Päätös perustellaan tyyliin ”on katsottu kieltäytyneen kuntouttavasta työtoiminnasta”. Sitä ei kerrota, millä perusteilla näin on katsottu tapahtuneen.

Kun työmarkkinatuki on menetetty, joutuu kieltäytyjä hakemaan kunnan toimeentulotukea. Nyt seuraa toinen rangaistus samasta kieltäytymisestä. Toimeentulotukea alennetaan 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Alennukset tulevat voimaan heti, mutta niistäkin voi valittaa. Valituksella on mahdollisuuksia menestyä vain siinä tapauksessa, että päätös on vastoin lakia. On ihan turha yrittää vedota sellaiseen pikkuseikkaan kuin elämisen mahdottomuuteen alennetulla toimeentulotuella. Lain mukaan sillä on elettävä.

Viranhaltijan tekemästä toimeentulotukipäätöksestä tehdään oikaisuvaatimus kunnan sosilaalilautakunnalle. Siellä käsittely on nopeaa eikä mitään muutosta tapahdu, koska lautakunnan jäsenet soveltavat lakia täsmälleen samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijäkin. Se on paitsi laillisuus-, niin myös solidaarisuuskysymys.

Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisee asian puhtaasti laillisuuskysymyksenä. Nälkä ei siis sielläkään vaikuta päätöksen sisältöön. Jos lakia on noudatettu, ei päätös muutu. Korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa asioissa, joissa laillisuuskysymys on pätevästi ratkaistu jo alemmissa asteissa.

Alkuperäiset päätökset eivät siis missään vaiheessa muutu, mutta aikaa menee vähintään kaksi vuotta. Nälkäiselle se on pitkä aika odotella, mutta lainsäätäjä voi olla ylpeä: oikeusturvasta on huolehdittu asianmukaisesti.