Kelmit ja hölmöt
Valtion tien- ja maanrakennusyhtiö Destian entinen toimitusjohtaja Jukka Laaksovirta vastaa oikeudessa syytteisiin kuudesta eri luottamusaseman väärinkäytöstä. Rikosepäilyissä on kyse noin 1,8 miljoonan euron vahingoista, jotka hänen epäillään aiheuttaneen työnantajalleen. Suurin vahinko eli 1,5 miljoonaa euroa syntyi, kun Laaksovirta hankki Destialle proomun, jonka sitten vuokrasi vanhan ystävänsä ja liikekumppaninsa Markku Saarikankaan yhtiölle. Vuokraa ei Destialle maksettu ollenkaan.
Puolustuksen mukaan proomukaupat olivat kuitenkin liiketaloudellisesti perusteltuja ja Destia sai niistä erittäin hyvän tuoton. Lisäksi puolustus korostaa sitä, että Laaksovirta ei itse hyötynyt tästä eikä mistään muustakaan oikeuteen päätyneistä liiketoimista.
Oikeus tutkikoon asian rauhassa, mutta muutama asia näyttäisi olevan ihan sivustakatsojallekin selvä. Jos Laaksovirta hyötyi itse näistä merkillisistä kaveria suosivista liiketoimista, hän on kelmi. Jos hän ihan muuten vain vuokrasi kalliin proomun ja teki muitakin vastaavia liiketoimia yhtiönsä tappioksi, hän on hölmö.
Kaikkein suurimpia hölmöjä ovat kuitenkin Laaksovirran aikoinaan johtoon palkanneet Destian hallituksen jäsenet. He eivät reagoineet edes silloin, kun Laaksovirran alainen esitti heille selvät todisteet päivänvaloa kestämättömistä liiketoimista. Vasta sitten, kun Ylen ajankohtaisohjelma toi koko sotkun julkisuuteen, alkoi tapahtua. Hallitus erosi ja Destia teki rikosilmoituksen. Käynnistettiin myös erillinen siviiliprosessi, jossa sekä Laaksovirralta että Saarikankaalta vaaditaan korvauksia huonoista sopimuksista lähes kaksi miljoonaa euroa.
Destiasta kuuluu taas kummia. Eilen uutisoitiin, että Destia on myynyt koko asfaltti- ja päällystystoimintansa ruotsalaiselle NCC:lle. Valtionyhtiö siis myi koko toimintansa lähes keskeisimmän osan ulkomaille.
Tämä näyttää olevan osa ihan suunnitelmallista valtion toimintojen alasajoa, jota valtionyhtiöissä on tapahtunut jo kauan. Ostajina ovat aina kansainvälisiet suursijoittajat tai muuten suuret alalla toimijat. Kaikkein tuottavimmat toimialat myytiin jo toistakymmentä vuotta sitten ja nyt ovat menossa jo rippeetkin. Pitäsiköhän ajankohtaisohjelman toimittajien taas tutkia, kuka tällä kertaa on kelmi tai hölmö?
Niinpä se aikoinaan Juukan virastotalokin myytiin Tampereen kauppureille. Saivat ostohinnan hetkessä takaisin valtion maksamina vuokrina. Hyvin pyyhkii valtiolla. Viela paremmin pyyhkii talon ostajilla. Omistavat lukuisia vastaavalla tavalla hankittuja kiinteistöjä eri puolilla Suomea, ja valtio on kaikissa pääasiallinen vuokralainen. Missähän lie valtion liiketaloudellinen osaaminen? Ilmeisesti jo aikoja sitten roskakorissa.
Tuo NCC:n myynti ulos oli minulle uutinen ja pöyristyttävä sellainen. Taaskaan ei mitään keskustelua missään. Tätä saadaan kun yhtiöitetään julkiset laitokset. Sietäisi kunnallispoliitikkojen pysähtyä miettimään asiaa.